Mistä vaaleissa tulisi puhua? "Tuloerot ovat kasvamassa liian suuriksi", herättelee diakonian erityisasiantuntija

Tutkija, kirkkohistorian dosentti Mikko Malkavaara (kuvassa) puhuu yhteiskunnallisen keskustelun tärkeydestä, ihmisoikeuksista, heikompien puolustamisesta ja hyvän huomisen rakentamisesta, jossa kirkolla on oma sarkansa hoidettavana.

Kirkolla on vahva rooli yhtenä hyvinvoinnin edistäjänä yhteiskunnassamme ja myös hyvinvointialueilla. Velvoittaako tämä kirkon edustajia puhumaan vaalien alla hyvinvointiimme vaikuttavista kristillisistä arvoista? 

– Kirkon tehtävä on olla mukana ihmisten elämässä, yhteiskunnassa ja kulttuurissa siitä riippumatta, miten vahvaksi kirkon rooli ymmärretään. Kirkon ei pidä panna päätä pensaaseen tai käpertyä itseensä vaan olla läsnä siellä missä ihmisiä on.

Kuva: Riitta Hirvonen

Millaisen yhteiskunnan hyväksi niin kirkossa kuin kunnissa tulee työskennellä? Missä hätä on nyt suurinta? 

– Tuloerojen lisääntyminen jakaa ihmisiä etäälle toisistaan. Kun ei ole samanlaisia tarpeita, ei ole samanlaisia ajatuksia. 

–  Yhteiskunta pirstaloituu mosaiikkimaiseksi, mutta surullisinta on köyhyysrajan alapuolella elävien moniongelmaisten tilanne. 

– Hyväosaisten katse ja myötätunto eivät ulotu kunnolla sinne, missä elämisen ehdot ovat hyvin erilaiset kuin omat. Tämä heijastuu myös yhteiskunnan palveluihin.

– Yhteiskuntaa tulisi kehittää siten, että kukaan ei putoa kyydistä mutta myös niin, että ihmisten motivaatio yhteenkuuluvuuteen ja porukassa pysymiseen on riittävä. Uuden luokkayhteiskunnan syntyminen ei ole hyväksi.

– Lasten ja nuorten asemaa ei pidä päästää heikentymään. Tämä koskee päivähoitoa, koulutusta, terveyspalveluita, harrastusmahdollisuuksia ja kulttuuritarjontaa.

Hyväosaisten katse ja myötätunto eivät ulotu kunnolla sinne, missä elämisen ehdot ovat hyvin erilaiset kuin omat. Tämä heijastuu myös yhteiskunnan palveluihin.

Kirkon Ovet auki -strategia kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen ja rohkaisee välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Voisiko tätä kehotusta muokata jonkinlaisiksi alue- ja kuntavaalien vaalilauseiksi?

– Kirkon strategia sisältää paljon ohjenuoria yhteiskuntapolitiikkaan. Tässä yksi: ”Asetumme heikoimpien puolelle ja voimistamme niiden ääntä, joilla sitä yhteiskunnassa ei ole. Kohdistamme diakoniaa entistä vahvemmin sinne, missä vaikeudet kasautuvat tai mihin muu apu ei ulotu.” 

– Strategiassa mainitaan kirkko aloitteellisena ja aktiivisena keskustelijana ja ihmisoikeuksien edistäjänä. Keskustelua ihmisryhmien välillä ei tule lopettaa, vaikka se olisi välillä vaikeaa tai se tuntuisi turhalta jankutukselta. Yhteistyö ja yhteinen keskustelu ovat ainoat keinot, joiden avulla voidaan luoda sellaista huomispäivän yhteiskuntaa, jossa kaikki pysyvät mukana.

– Jatkuva muistutus ihmisoikeuksista on tärkeää. Ne vahvistuivat muutama vuosikymmen sitten yleisesti hyväksytyiksi, eettiseksi arvopohjaksi ja Suomen perustuslain kivijalaksi. Sitten alkoikin näkyä erilaista kritiikkiä ihmisoikeuksia kohtaan. 

– Kirkon strategiassa tärkeä lause puhuu toivosta: ”Ylläpidämme toivoa ihmisten elämässä ja yhteiskunnassa.” Toivon ja hyvän tulevaisuuden näköaloja voi pitää esillä yhteiskuntapolitiikassa. Ne eivät saisi jäädä vain vaalilauseisiin, sillä nimenomaan yhteen hiileen puhaltamisella ja realistisella tavoitteenasettelulla luodaan hyvää suunnittelua. Se antaa toivoa ja kannattelee ihmisten elämää.

Ihmisoikeudet vahvistuivat muutama vuosikymmen sitten yleisesti hyväksytyiksi, eettiseksi arvopohjaksi ja Suomen perustuslain kivijalaksi. Sitten alkoikin näkyä erilaista kritiikkiä niitä kohtaan.

Mitä ajattelet varoittelusta, ettei kirkon pidä sekaantua politiikkaan eikä uskontoa saa tuoda politiikkaan?

– Varoittelu kirkon osallistumisesta politiikkaan lienee noussut peloista, että kirkon ääni tulkittaisiin vasemmistoa sympatisoivaksi. Toisaalta pelko uskonnon tulemisesta politiikkaan on pohjautunut mielikuvaan puolueiden vallanottamisesta kirkossa. 

– Kirkossa on oltu myös varovaisia kristilliseksi itseään kutsuvan puolueen suhteen. Luterilaiseksi tulkitun ajatuksen mukaan meillä on hyviä luterilaisia kristittyjä joka puolueessa, ja he tietävät järkensä ja omantuntonsa perusteella, mikä on hyvin ja oikein.

***

Miksi en käyttäisi sananvapauttani?

Historioitsija ja seurakuntapastori Pekka Tuomikoski Oulun tuomiokirkkoseurakunnasta, olet innokas somekeskustelun herättelijä yhteiskunnallisista asioista. Miksi aiheet kiinnostavat sinua?

– Elämme vapaassa kansalaisyhteiskunnassa. Meillä on Suomessa maailman paras ajattelun, mielipiteen ja sananvapaus. Miksi emme käyttäisi sitä? Tavoitteeni on olla rakentava. En tahdo loukata ketään.

Pekka Tuomikoski. Kuva: Oulun seurakunnat

Totesit Facebookissa jokin aika sitten, että politiikkaan osallistuminen on arvostettavaa. Miksi ajattelet näin?

– Meidät on luotu maailmaan viljelemään ja varjelemaan maata. Pyhä kirja kehottaa ajattelemaan sen seudun parasta, jossa asumme. Arvostan syvästi heitä, jotka osallistuvat yhteisten asioiden hoitamiseen. 

– Moni heistä uhraa omaa aikaansa tärkeisiin luottamustoimiin ja altistuu samalla arvostelulle. Ilman näitä ihmisiä asiat eivät kuitenkaan menisi eteenpäin.

Iso määrä kansalaisia jättää äänestämättä näissäkin vaaleissa. Mitä ajattelet väitteistä: yhdellä äänellä ei ole vaaleissa väliä, mikään ei kuitenkaan muutu, vaikka äänestäisin ja mielipide on sekin, että ei äänestä.

– Elämme yksilökeskeistä minä-minä -aikaa. Jos en saa tahtoani lävitse, homma on silloin mälsää. Entä jos ajattelisimme asian toisin päin. Olemme osa kansalaisyhteiskuntaa. Kunnioittakaamme maatamme, lakejamme, yhteiskuntajärjestelmäämme. 

– Äänestämistä pidän kansalaisvelvollisuutena. Näin olen opettanut myös omille lapsilleni. 

Pyhä kirja kehottaa ajattelemaan sen seudun parasta, jossa asumme.