Oulun kaupunki sai avoimesti kristityn viestintäjohtajan - tällainen minä olen, hän sanoo
Oulun seurakuntayhtymästä kaupungin puolelle viestintäjohtajaksi siirtyvä Harriet Urponen jakoi kirkkoherranvaaleissa armonämpäreitä ja toivoo, että armollisuutta arvostetaan myös hänen uudessa työssään.
Harriet Urposen kirjoittama huoneentaulu kiteyttää viestinnän merkityksen.
Oulun seurakuntien viestintäjohtajalla Harriet Urposella on ollut tapana aloittaa viikkopalaverit työkavereidensa kanssa rukouksella. Hän pyytää yhteen tulemiselle siunausta; sitä, että kokous olisi hyvä ja onnistunut.
Siunaus kokouksen puolesta ei ole aina ääneen lausuttuja runsaita sanoja, sillä Urponen tietää, että Jumala kuulee vähemmälläkin.
Oulun kaupungin viestintäjohtajaksi äskettäin valittu Urponen uskoo, että tapa rukoilla hiljaa mielessä säilyy, vaikka työnantaja on vaihtumassa.
Sellainen hän on: avoimesti kristitty. Joku voisi puhua uskovaisestakin, mutta viestintäjohtaja kuvaa itseään mielellään sanalla kristitty.
Sellaisen sanan kuin toivovainen hän kernaasti kelpuuttaisi itsestään, sillä välillä uskon kynnys voi tuntua korkealta ja silloin on helpompi tarttua toivoon.
Vakka Urposelle ei ole vierasta puhua Jumalasta, kaupungin viestintäjohtajan tehtävään sellainen ei kuulu. Tämän hän toteaa haastattelussa.
Viestintää tehdään yhdessä
Oulun seurakuntiin on valittu parin vuoden sisällä kaksikin uutta kirkkoherraa ja molempiin vaaleihin heräteltiin kiinnostusta rohkealla viestinnällä. Huomiota saivat muun muassa jaossa olleet ämpärit, joiden kyljessä oli teksti ”Ämpärillinen armoa”.
Ennakkoluulottomat ideat ovat Urposta omimmillaan.
Hänen mukaansa kirkolla ei ole mitään syytä kulkea himmennetyillä valoilla. Seurakunnat tekevät valtavasti hyvää työtä eri ikäisten ja eri elämäntilanteissa elävien ihmisten parissa.
Siitä kelpaa tiedottaa, mutta viestintää niin kirkossa kuin kaupungilla tekevät muutkin kuin alan ammattilaiset.
– Viestintää tehdään tänä päivänä yhdessä. Kukaan yksittäinen ihminen ei rakenna yksin onnistunutta viestintää, Urponen sanoo.
– Kaikki työntekijät, kaikki kirkon vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt ovat viestijöitä. He välittävät kuvaa kirkosta eri tavoin. Parhaimmillaan he viestivät tavalla, joka saa ihmiset vakuuttuneeksi siitä, että kirkko on heidänkin paikkansa. Seurakuntaan kannattaa tulla.
Kaikki työntekijät, kaikki kirkon vapaaehtoiset ja luottamushenkilöt ovat viestijöitä. He välittävät kuvaa kirkosta eri tavoin.
Armonämpäreitä kaupungin viestintä tuskin jakaa, mutta sitä Urponen toivoo, että armollisuus kuuluisi myös uuden työnantajan ajatteluun.
– Jotta me itse kukin jaksamme työssämme, on osattava olla armollinen itselle ja sietää kokemus keskeneräisyydestä. Kuulemaani sanontaa ”täydellisyyteen meillä kaikilla on pitkä matka” toistan mielelläni.
– Kun tekee paljon, joskus voi roiskuakin, mutta roiskeita voi pyyhkiä pois. Harva virhe on suunniteltu teko.
Äänestysinto on löydettävissä
Jos Urponen ei olisi siirtymässä kaupungin palvelukseen, hänellä riittäisi töitä lähestyvien seurakuntavaalien parissa. Ne ovat pian, ensi vuonna, hän muistuttaa, vaikka suomalaiset vielä sulattelevat kevään alue- ja kuntavaalien tuloksia.
Kiinnostusta seurakuntavaaleja kohtaan rakennetaan ennen muuta hyvällä ehdokasasettelulla, Urponen sanoo lujasti.
Hän itse on jo kysellyt arkailematta mahdollisia ehdokkaita ja toivoo, että muutkin kirkossa toimivat tekisivät niin.
Urponen tähdentää, että innostavan ehdokasasettelun taustalla voivat olla uudet valitsijayhdistykset vanhojen rinnalla.
– Uusien ihmisten mukaan tuloa uusilta listoilta ei pidä pelätä eikä sitä, että he voivat tuoda muutosta tullessaan.
Urponen haluaa nostaa esille sen, että kirkon ylin päättävä elin, kirkolliskokous, muodostuu pitkälle juuri seurakuntavaaleilla valituista henkilöistä.
Uusien ihmisten mukaan tuloa uusilta listoilta ei pidä pelätä eikä sitä, että he voivat tuoda muutosta tullessaan.
Kaikissa vaaleissa kiinnostus lähteä ehdokkaaksi ja äänestäjäksi alkaa kuitenkin siitä, että ihmiset tietävät, mitä päätöksiä valitut edustajat tekevät.
Päätöksenteosta tiedottaminen onkin viestijöiden jatkuvaa työtä.
Urponen ei olisi oma avoin itsensä, ellei hän toteaisi kesken seurakuntavaalikeskustelua, ettei uusia tuulia kirkossa pidä kaihtaa, koska ”Taivaan Isäkään ei sitä pelkää”.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.