Tv-sarjan isän ja pojan tasavertaisuus saa kehuja: Peltsi ja Osmo – älyttömän hyvä juttu

Isän ja pojan yhteinen sarja saa kiitosta hyvistä retkipaikkavinkeistä, mutta myös siitä, että down-poika Osmo Peltola on ohjelmassa yhdenvertainen luontoseikkailija isänsä, toimittaja-juontaja Mikko Peltsi Peltolan kanssa.

Itselle vierasta asiaa on vaikea lähestyä. Siksi on tärkeää, että vammaisuutta tehdään tutuksi kaikin eri keinoin.

Näin puhuu saavutettavuuden ja vammaisuuden asiantuntija Katri Suhonen Kirkkohallituksesta.

Parhaillaan televisiossa esitettävä Peltsi ja Osmo -sarja tekee luontoseikkailuilla kehitysvammaisuutta tutuksi sadoille tuhansille suomalaisille.

Sarja oli loppuvuodesta yksi TV1:n katsotuimpia ohjelmia, jos uutislähetyksiä ei huomioida. Media hehkutti joulun alla kaksikon hurmanneen suomalaiset.

Katri Suhonen iloitsee erityisesti siitä, että uutuussarjassa vammaisuus näyttäytyy tavallisena asiana.

– Osmo on ohjelmassa yhdenvertainen henkilö ja retkeilijä isänsä kanssa. Tämä korostaa vammaisuuden olevan yksi ihmisenä olemisen muoto – tavallinen asia elämässä.

Peltsi ja Osmo -ohjelmissa puhutaan välillä pojan Downin oireyhtymästä, mutta ennen kaikkea hittisarja kertoo, kuinka lapset ja vanhemmat saadaan liikkumaan ja seikkailemaan luonnossa.

Isä näyttää pojalleen, kuinka puukkoa käytetään kun vuollaan nuotion sytykkeeksi lastuja eli kiehisiä. Peltsi tuumaa myös, että lopulta kaikki syyt olla lähtemättä luontoretkelle ovat tekosyitä.

Itselle vierasta asiaa on vaikea lähestyä. Siksi on tärkeää, että vammaisuutta tehdään tutuksi kaikin eri keinoin.

Katri Suhonen

Todellisuudessa vammaisuus on tavallista

– Hieno juttu, että vammaisuus näkyy nykyisin julkisuudessa aikaisempaa enemmän, Suhonen sanoo ja viittaa kommentillaan myös tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnolla marraskuussa huomioituun Suuri valhe vammaisuudesta -teokseen.

Myös kirjassa korostuu ajatus vammaisuuden tavallisuudesta. Suhonen muistuttaa, että vammaiset ovat iso vähemmistö maailmassa ja Suomen suurin vähemmistö.

Suhosen mukaan niin tv-sarja kuin kirja avaavat silmiä sille, että vammaisuus ei välttämättä ole traaginen asia. Hän kertoo, että hurjimmillaan vammaisia on kuvattu esimerkiksi populaarikulttuurissa murhaajiksi ja vimmaisiksi kostajiksi.

Muutama vuosi sitten Suhonen ilahtui, kun kaupan hyllyille ilmestyi lego-hahmo, jolla oli dysmelia eli toinen käsi pienempi.

Onpa markkinoille tuotu myös Barbie, jolla on Downin oireyhtymä.

Kirkon kanta vammaisuuteen on Suhosen mukaan vesiselvä. Jokainen ihminen on Jumalan kuva eikä Luoja tee virheellistä ihmistä. Ihminen on arvokas, koska hän on olemassa.

Suhonen ei puhu vammaisuudesta vain virkamiehen roolissa. Hän on yksi Suomen ultraharvinaisista: hänellä on dysmelia.

Karski kommentointi pysäyttää

Annemari Eskola Oulun seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:stä toteaa sarjan olevan ”älyttömän hyvä juttu”.

– Vaikka asenteissa vammaisuutta kohtaan on tultu eteenpäin, tätäkin ihanaa ohjelmaa tarvitaan korjaamaan kapeita näkemyksiä siitä, mitä vammaisuus on. Liian usein kehitysvammaisuuteen liittyy esimerkiksi näkemys jatkuvasta hoivan tarpeesta.

Toiminnanjohtajana työskentelevä Eskola on jutellut ohjelmasta tapaamiensa kehitysvammaisten kanssa, ja hänellä itsellään on down-lapsi.

– Moni katsoo ohjelmaa kuten mitä tahansa luonto-ohjelmaa. Sarjasta tykätään, koska siinä näytetään kauniita retkikohteita ja maisemia.

Eskola harmittelee, että sarja on herättänyt sosiaalisen median keskustelupalstoilla kiitosten lisäksi myös karskia kommentointia siitä, kenellä on oikeus elämään.

– Kriteerinä olemassaolon oikeudelle ja hyvälle elämälle ei voi olla pelkästään se, millaisia veronmaksajia me olemme.

Eskola muistuttaa, ettei vammaisuus ole yksiselitteistä. Kysymys siitä, kuka on vammainen henkilö, on viime kädessä aina yksilön itsensä määriteltävissä oleva asia.

Tv-sarjassa tulee selväksi, ettei Osmo halua olla joka päivä ”tauni”. Hän itse sanoo, milloin sellainen määritelmä hänelle sopii.

Toimittaja, juontaja Mikko ”Peltsi” Peltola ja hänen 12-vuotias poikansa Osmo tekevät tv-sarjassa muun muassa pyöräretkiä.

Kriteerinä olemassaolon oikeudelle ja hyvälle elämälle ei voi olla pelkästään se, millaisia veronmaksajia me olemme.

 

”VARUSTEISTA OLISI VOITU PUHUA ENEMMÄN”

Oululainen eräharrastaja Jouni Ronkainen antaa Peltsi ja Osmo -sarjalle täydet pisteet, vaikka kehittämisideoitakin hänellä olisi, jos ohjelmalle on tulossa jatkoa.

– Retkikalusteiden huollosta olisi voitu puhua enemmän ja siitä, mitä reppuun kannattaa laittaa muutamaa yötä varten. Esimerkiksi pieni ensiapulaukku on hyvä varustus.

Ronkainen uskoo ohjelman innostavan uusia ihmisiä luonnon pariin. Hänellä itsellään on kokemusta erityisesti kalaretkistä – ja myös kosteista öistä luonnossa silloin kun teltta ei ole kunnollinen.

Ronkainen on perustanut Eräuistin-nimisen ryhmän, jolle Oulun seudun kehitysvammaisten tuki ry antaa taustatukea. Hän on muutoinkin innokas hakemaan eräporukan toiminnalle sponsoreita, sillä välillä yhdessä on matkattu kauemmaksi, esimerkiksi Inarijärvelle ja Kuusamon kalavesille.

Annemari Eskola kuuntelee mielellään eräharrastaja Jouni Ronkaisen luontokokemuksia. KUVA: Riitta Hirvonen


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää