Peter Väänänen otti Oulujoen seurakunnan omakseen

26-vuotias Peter Väänänen uskoo, ettei hänen uravalintansa ollut yllätys kenellekään, vaikka hän piilotteli omaa näkökantaansa aina abivuoteen saakka.

– Minut on valmennettu kotona, olen kirkollisissa liemissä kasvatettu, nauraa Väänänen, jonka isä toimii nykyisin kirkkoherrana Kärsämäen seurakunnassa ja molemmat vanhemmat ovat kirkon töissä.

Väänänen vihittiin papiksi vuonna 2023. Yleensä papiksi luetaan noin viidessä vuodessa, mutta Väänäsen tahti oli tiiviimpi.

– Ensimmäisten teologian kurssien sisältö osoittautui minulle tutuksi, mikä varmisti minun olevan oikealla alalla.

Isä on ollut paras mentorini. Keskustelemme paljon, vaihdamme ajatuksia ja jaamme kokemuksia.

– Isä on ollut paras mentorini. Keskustelemme paljon, vaihdamme ajatuksia ja jaamme kokemuksia. Meillä on myös yhteinen harrastus: autojen huolto. Isän ja minun lisäkseni rempparyhmään kuuluvat myös siskoni ja setäni.

Peter Väänänen asuu yhdessä tyttöystävän ja kissojen Jörön ja Valpurin kanssa.  Vapaa-ajalla Väänänen kissojen rapsuttelun lisäksi myös skeittaa ja laskettelee.

Peter Väänänen tutustui Oulujoen seurakuntaan työskennellessään siellä kesäteologina vuonna 2022. Toukokuusta 2025 hän on ollut seurakunnan palkkalistoilla.

Työ nuorten parissa on luontevaa

Väänäsen ura seurakunnassa lähti kesätyöstä hautausmaalla. Hän kertoo sen olevan merkittävä polku monen seurakunnan työntekijän uravalintaan.

– Hautausmaalla työskenteli monen ikäisiä ja monialaisia ihmisiä. Se opetti tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Oulujoen seurakuntaan Väänänen sai ensikosketuksen ollessaan siellä kesäteologina vuonna 2022.

– Kun silloin tutustuin Oulujoen ympäristöön ja seurakunnan alueella asuviin ihmisiin, ajattelin, että tämä on myös minun seurakuntani. Laitoin tähän ajatukseen kaikki tavoitteeni, ja päätin, että olen täällä vielä joskus vakituisessa työssä.

Kesäteologin työ oli kivaa, ja työyhteisö mahtava.

– Kesäteologin työ oli kivaa, ja työyhteisö mahtava. Mieleeni on jäänyt erityisesti nuorten P-illat, ja kuinka pelasimme Nintendoa. Mikä voisi olla mukavampaa, kuin tehdä työtä paikassa, jossa viihtyy, ja vielä saada palkkaa pelaamalla peliä, josta pitää, toteaa Väänänen hymyillen.

Väänänen valittiin Oulujoen seurakunnan papiksi toukokuussa 2025. Sitä ennen hän ehti tehdä papin työtä Siikalatvalla ja Sotkamossa. Väänäsen tavoite virasta Oulujoen seurakunnassa sai siis parhaan päätöksen, ja mies on nyt ”omalla maaperällä.”

Väänänen toimii Oulujoen seurakunnassa rippikouluvastaavana, ja kokee sen tehtävän itselleen mieluisaksi.

Tämä on hyvää oppia siihen, jos joskus olisi mahdollista toimia esihenkilötyössä.

– Työ vaatii paljon suunnittelua ja organisointia. Tämä on hyvää oppia siihen, jos joskus olisi mahdollista toimia esihenkilötyössä.

Rippikoulutyössä Väänänen kertoo huomanneen myös sen, että nuoria kiinnostavat hengelliset asiat. Erityisesti nuorten miesten kohdalla sanoma puhuttelee.

Väänänen pohtii, että messuyhteisöt, kuten Kipinä-yhteisö Tuiran seurakunnassa, voisivat lisätä nuorten aikuisten kiinnostusta seurakuntaelämään.

– Huomasin myös jouluyön messussa, että joukossa oli paljon nuoria, ja niitä, jotka eivät ehkä muutoin käy kirkossa.

Hiukkavaaraan rakentuvan uuden seurakuntatalon Väänänen näkee olevan käden ojennus nuoria perheitä kohtaan: mennään sinne, missä seurakuntalaisetkin ovat, ihan uusille alueille.

Kirkolliset toimitukset luovat kohtaamisia

Työssään Väänänen tapaa erilaisia ihmisiä, ja kokee tapaamiset hyvin merkityksellisiksi. Erityisesti toimituskeskusteluissa ennen kasteita, häitä ja hautaan siunaamisia voidaan päästä syvällisten asioiden äärelle.

– Toimituskeskustelujen tarkoitus ei ole pelkästään kerätä aiheita puheelle, vaan jutella kaikesta, erityisesti tilanteesta, joka on edessä, muistuttaa Väänänen.

Nautin erityisesti kasteista. Niissä ollaan iloisten asioiden äärellä.

– Nautin erityisesti kasteista. Niissä ollaan iloisten asioiden äärellä. Kaste on mielestäni myös silta kirkkoon. Vaikka kasteessa ihminen ei ymmärrä, mitä hänelle tapahtuu, sanotaan Raamatussa: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.  Jeesus nostaa siinä lapset esimerkiksi muille.

Haasteellisinta työssä on surun sanoittaminen. Suru on henkilökohtainen asia, mutta jaettaessa siitä tulee yhteinen.

– Ihmiskielellä ei vain aina ole sanoja sanoittaa surua. Ajatus, että suru, jota ei ymmärrä kukaan, sisältää olennaisen. Surua ei voi aina ymmärtää.

Toimituskeskusteluissa ennen kasteita, häitä ja hautajaisia voidaan mennä syviinkin vesiin, Peter Väänänen kertoo.