Pienen Aadan suuri juhla

Aada Emilia Turpeinen. Kastejuhla on pidetty, kempeleläisen Turpeisen perheen prinsessan koko nimi on nyt julkinen.

Tyttö tuli maailmaan 24. marraskuuta. Hänellä on sama syntymäpäivä kuin isällään.

– Hansin 30-vuotissyntymäpäivälahja, Anniina Turpeinen hymyilee vauva sylissään.

Perheen tuoreimman tulokkaan etunimeä ei yritettykään pitää salassa, häntä on kutsuttu syntymästä saakka Aadaksi.

– Poikien on ollut helpompi tutustua pikkusiskoon, kun he tiesivät etunimen, uskoo isä Hans Turpeinen.

Toinen etunimi sen sijaan haluttiin pitää yllätyksenä ristiäisiin saakka.

Aatsukka, Typykkä, Prinsessa, Pupunen

 Nimien valintaa vanhemmat kuvaavat helpoksi.

– Jo seurusteluaikana meillä oli mielessä, että jos saamme tytön, hänestä tulee Aada.

Perheeseen kuuluu entuudestaan neljä poikaa: 2-vuotias Allan, 4-vuotias Joosua, 6-vuotias Leevi sekä 8-vuotias Nooa.

Turpeisen perheen kuopus kastettiin kotona. ”Minä kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, lausuu kastepappi Teemu Riihimäki.

Joosua kuivaa vauvan päähän valellun kasteveden pienellä liinalla.

Perhepotretti kastepäivänä: juhlan päähenkilö Aada Emilia lepää Anniina-äidin käsivarsilla, Hans-isän sylissä Allan ja Leevi. Äidin vasemmalla Nooa, oikealla puolella Joosua.

Hans ja Anniina kertovat, että etunimiä on mietitty yleensä raskausaikana – ja ensisijaiselle nimelle myös varanimiä.

– Eihän lapselle voi antaa väkisin antaa nimeä, joka ei yhtään sovi hänen olemukseensa, Turpeiset toteavat.

Monta lempinimeäkin Aadalla jo on:

– Aata. Aatsukka. Prinsessa. Ja Pupunen hän on myös, Anniina listaa

– Typykkä. Ja välillä on suusta lipsahtanut kyllä, että mitä ukkeli, isä tunnustaa.

– Neljän ukkelin jälkeen on pitänyt opetella, että nyt meillä on myös typy, Anniinakin naurahtaa.

Anniina ja Hans arvioivat, että jokainen lapsi synnyttyään on muokannut äitinä ja isänä olemista.

–  Jokainen lapsi on yksilö, joka tuo vanhemmuuteen jotakin uutta.

Anniina kertoo käsitelleensä odotusaikana omaa äiti-tytärsuhdettaan ja miettineensä, osaako olla vanhempi tytölle, kun on tottunut poikien kanssa touhuamaan.

Toivomme kummien olevan läsnä Aadan elämässä ja rukoilevan hänen puolestaan.

Ristiäisiä vietettiin tammikuussa Turpeisten kotona. Oman perheen lisäksi paikalla olivat isovanhemmat, kummit ja pappi.

Kastepöytään nostettiin kastemalja, joka oli käytössä poikienkin ristiäisissä. Vauva puettiin kastemekkoon, joka on palvellut jo useammalla lapsella. Kastepapiksi pyydettiin entuudestaan tuttu pappi.

Anniina leipoo mielellään, joten oli selvää, että pöytä pistetään koreaksi.

– Eihän ristiäisissä tietenkään tärkeintä ole tarjottava, mutta oli tilaisuutta mukava juhlistaa silläkin tavalla.

Kummeiksi Anniina ja Hans olivat kumpikin tahollaan ajatelleet samoja ihmisiä. Ystäväpariskunta sekä Anniinan pikkuveli lupautuivat tehtävään.

– Lapsilla on tärkeä olla muitakin turvallisia aikuisia kuin omat vanhemmat. Toivomme kummien olevan läsnä Aadan elämässä ja rukoilevan hänen puolestaan.

Anniinalle ja Hansille oli itsestään selvää, että Aada kastetaan.

– Kastehan on pyhä sakramentti. Meille kaste on enemmän kuin pelkkä tilaisuus, jossa lapsi saa nimen.

Vauhdikasta lapsiperheen arkea Kokkokankaalla

 Paritalossa Kokkokankaalla eletään lapsiperheen vauhdikasta iltaa.

Allan retuuttaa kirjaa olohuoneen poikki äidille luettavaksi. Välillä hän heittäytyy olohuoneen matolle lohduttomaan itkuun – uhmaikä se siinä näyttää elkeitään.

Joosua jää sohvalle kuuntelemaan aikuisten juttelua, Leevi jatkaa puuhia Nooan kanssa muualla.  

Kun pojat jonkin ajan kuluttua korjaavat sohvalla leikkimoottorisahaa, Hans toteaa, että Aadallekin opetetaan kyllä ruuvimeisselin käyttö, jos tämä vain itse on sellaisesta kiinnostunut.

Aada-vauva seuraa olohuoneen tapahtumia rauhallisena, hiljaisena ja hyvin tarkkaavaisena.

Kaikki haluavat sylitellä ja hellitellä vauvaa

Yleensä arki- iltana tähän aikaan olisi iltaulkoiluhetki, mutta haastattelun teko hiukan sotkee totuttuja iltapuuhia.

Vaikka poikien meno voi olla railakastakin, kukin haluaa vuorollaan paijata ja pitää sylissä pikkusiskoa, suukottaa pikkusiskon poskea. Prinsessasta iloitsee koko perhe.

– Jo ennen Aadan syntymää pojat toistelivat, että olisi ihanaa, jos perheeseen tulisi tyttö. Nyt pojat ovat ilmoittaneet, että vielä pitäisi toinenkin tyttö saada, vanhemmat myhäilevät.

Onko lapsiperhearki tosiaan kamala kohtalo?

 Julkisesta keskustelusta jää usein mielikuva, että perheen perustaminen ja lapsiperhearjen eläminen olisi suunnilleen kammottavin kohtalo, joka ihmiselle voi elämässä langeta.

– Ehkä siltä tuntuu, jos ei itse kykene kasvamaan lapsia saatuaan, Anniina miettii.

– Ja nykyään halutaan olla niin sanotusti vapaita. Lapsiperhe-elämää pidetään vapauden vastakohtana, Turpeiset toteavat.

Hansin kokemuksen mukaan lasten kanssa pystyy tekemään samoja asioita kuin ilman lapsiakin.

– Monilla tuntuu olevan erikseen oma elämä ja lasten elämä. Me emme ole sellaista halunneet. Meillä lapset ovat osa meidän elämäämme, Turpeiset toteavat.

Ulkoilua, kotoilua, kerhokäyntejä

Hansin työpaikka autokorimekaanikkona on Oulussa, Anniina tekee töitä yrittäjänä kotona.

Tällä hetkellä Anniina on äitiysvapaalla, mutta kun hän sen päätyttyä alkaa taas ottaa asiakkaita lempeään kehonhuoltoon, Hans ja lapset keksivät tekemistä kodin ulkopuolella. Silloin suunnataan vaikkapa frisbeegolfradalle, läheisen koulun pihassa olevalle ulkojäälle, pulkkamäkeen taikka metsäpolulle, missä Hans vetää poikia sähköpolkupyörän perään kiinnitetyssä rattikelkassa.

Kaksi pojista on jo koulussa. Kahden nuoremman pojan kanssa Anniina kulkee kerran viikossa seurakunnan perhekerhossa ja pari kertaa viikossa kunnan järjestämässä avoimen varhaiskasvatuksen kerhossa.

– Paljon myös ulkoillan tässä kodin lähistöllä ja ollaan ihan vain kotosalla, Anniina mainitsee.

Yhteisiä ruokahetkiä halutaan vaalia

 Perhearjen kohokohdiksi Turpeiset mainitsevat muun muassa yhteiset ruokailuhetket.

– Me tehdään ruokaa yhdessä ja ruokaillaan yhdessä, kun Hans tulee töistä.

Poikien mieliruokaa ei kauaa tarvitse miettiä:

–  Jos pojat saisivat päättää, ruokana olisi aina vihanneksia ja jauhelihaa, Anniina naurahtaa.

– Lihapata, Joosua haluaa vielä täydentää lempiruokien listaa.

Saunominenkin on mukavaa, Hans huikkaa lähtiessään laittamaan saunaa lämpiämään.

Kello lähenee seitsemää, alkaa olla Aadan nukkumaanmenoaika.

Pian peteihinsä pötkähtävät isoveljetkin. Ensiksi kuitenkin syödään iltapalaa, kuunnellaan iltatarinaa ja luetaan iltarukous.

KASTE TURVAA LÄPI ELÄMÄN

• Kaste on toinen evankelis-luterilaisen kirkon sakramenteista.
• Kirkon uskon mukaan ristiäisissä toimitettava kaste on parasta, mitä vanhemmat voivat lapselle antaa, sillä siinä on kyse Jumalan rakkaudesta. Kasteessa ihminen saa omakseen Jumalan rakkauden ja huolenpidon koko elämänsä ajaksi. Luterilaisessa kirkossa uskotaan, että Jumala ei hylkää kastettua ihmistä, vaan haluaa pelastaa tämän kaikelta pahalta. Jumalan rakkaus ja kasteveden suoja ympäröivät lasta hänen koko elämänsä ajan.
• Kasteessa lapsesta tulee kirkon jäsen; nimen ilmoittaminen kastetoimituksessa kertoo siitä, että lapsi kutsutaan nimeltä seurakunnan jäseneksi.
• Kasteen perustana on Jeesuksen antama kastekäsky: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt. 28:18–20).
• Kastetoimitukseen sisältyy raamatunlukua. Viimeisenä luetaan aina lasten evankeliumi (Mark. 10:13–16): Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: »Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.» Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Lähde: evl.fi