Piia Viitanen kirjoittaa lauluja elämästä

Nepal, Katmandu ja vuosi 2008. Piia Viitanen on suorittamassa sosionomiopintoihin kuuluvaa työharjoittelua paikallisessa katulapsikeskuksessa. Kaupungissa säännösteltiin sähköä iltaisin, ja katkon ajaksi piti keksiä tekemistä.

Viitanen päätti ostaa halvan reissukitaran ja opetella soittamaan sitä. Sormet hallitsivat hatarasti koulussa opitut perussoinnut. 

– Jotenkin soittaminen imaisi mukaansa. Kitara tuntui luontevalta instrumentilta, johon sain kehitettyä oman soittotyylin. Ymmärsin, että tämä on soitin, jolla voi tehdä lauluja jo melko vähilläkin taidoilla.  

Nuoresta asti pöytälaatikkoon kirjoittanut Viitanen oivalsi, että musiikki, etenkin laulujen kirjoittaminen, on hänelle juuri se itseilmaisun kanava, jota hän oli etsinyt.

Omien ajatusten pukeminen laulumuotoon tuntui heti omalta. 

– Jälkikäteen olen miettinyt, olisinko koskaan ryhtynyt tekemään lauluja, jos en olisi saanut tätä kokemusta työharjoittelun aikana. 

Musiikki soi kotona ja keikoilla

Helsingissä asuva Viitanen on luotsannut Viitasen Piia -nimistä yhtyettä jo reilun vuosikymmenen ajan.

Bändi työstää parhaillaan viidettä albumiaan, jonka eteneminen on ollut aikaisempia prosesseja verkkaisempaa.

– Olen vielä kotona noin vuoden ikäisen vauvan kanssa. Osasin odottaa, että lapsen saaminen mullistaa kaiken, mutta en silti tajunnut etukäteen, kuinka paljon kaikki muuttuu. Studiopäivät vauvan kanssa eivät välttämättä etene ihan samalla tavalla kuin ennen häntä, Viitanen naurahtaa. 

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tuntuu olevan kysyttävää.

Muusikkous on asettunut asumaan Viitaseen jo lapsuudenkodista. Isä oli ammattimuusikko, joka rohkaisi perheen lapsia musiikin pariin. Viitanen soitti pianoa ja oli aktiivinen musiikin kuuntelija.

Hän rakasti keikoilla käymistä. 

Vanhempien vinyylivarastoista löytyi muun muassa gospelia, klassista musiikkia ja jazzia.  

– Kirjaston ja kirjastoauton merkitys mun muusikkoudelle on tosi suuri. Muistan, että olen sieltä raahannut kotiin levyjä, ja tutustunut sitä kautta eri musiikkigenreihin jo ennen kuin aloin aktiivisesti käymään eri artistien keikoilla. 

”Niin pientä aihetta ei ole, ettei siitä voi tehdä hyvää laulua”

Viitasen Piia esiintyy tulevana perjantaina Oulugospelissa ensimmäistä kertaa.

Vaikka bändin musiikki ei varsinaisesti lokeroidu gospelmusiikiksi, ovat kirkot ja seurakunnat tuttuja esiintymispaikkoja. 

– Haluan ajatella, että musiikki kuuluu kaikille. On ollut ilahduttavaa nähdä, että musiikki puhuttelee ihmisiä yhtä lailla kirkoissa kuin baareissakin. Tämä on alusta asti ollut mun haave – että musiikki toimii kaikissa ympäristöissä. 

Hengelliset ja olemassaolon kysymykset ovat Viitaselle yksi aihe muiden joukossa. 

– Nämä asiat eivät ole mitenkään erillinen saareke elämässä, vaan kiinnostavia aiheita, joita voi tarkastella musiikin avulla. Musiikkini luonne ylipäätään on enemmänkin kysellä ja ihmetellä elämää, ei kertoa ihmisille totuuksina, miten asiat ovat. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tuntuu olevan kysyttävää. 

Viitanen kertoo inspiroituvansa musiikintekijänä ennen kaikkea elämästä. Niin pientä aihetta ei ole, että siitä ei voi tehdä hyvää laulua.

Viitasen viimeaikaiset tekstit ovat liikkuneet ihmisyyden ja ihmisenä olemisen ympärillä sekä luonnon, sodan ja rauhan kysymyksissä. 

– Kuulen teksteissäni myös paljon teemoja, jotka tulevat mun aiemmasta, sosiaalialan työstä. Se on ollut tietynlainen väylä pohtia asioita, joihin ei ole muuten päässyt käsiksi. 

– Mulla ei taida olla yhtään rakkauslaulua neljän levyn kokonaisuudessa, ja rakkaudestahan lauluissa kirjoitetaan maailmassa eniten. Siinä mielessä mun tekstien teemat ovat epätyypillisempiä  valtavirtamusiikkiin verrattuna. 

• Viitasen Piian piti esiintyä 4.11. Oulugospelissa, mutta keikka peruttiin sairaustapauksen vuoksi. Tapahtuman järjestäjä on yhteydessä ennakkolipun ostaneisiin sähköpostilla.