Piispat peräävät syvällistä arvokeskustelua sodasta ja rauhasta

Toimiiko Suomi väärin panostaessaan niukkenevien resurssien keskellä aiempaa avokätisemmin maanpuolustukseen?

– Asevarustelu on tässä tilanteessa reaalipolitiikkaa. Samalla siitä ja sen seurauksista on tärkeää käydä arvokeskustelua.

– Mutta onko keskustelulle aikaa tai sallitaanko sitä? Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka pohti perjantaina 19.9. Helsingin tuomiokirkon kryptassa, jossa julkaistiin piispainkirje Kutsu rauhaan.

Hintikka totesi, että panostus maanpuolustukseen on pois terveydenhoidosta, koulutuksesta ja ihmisten hyvinvoinnista.

– Samaan aikaan kun halutaan turvata rauha asevoimien kautta, viedään edellytyksiä rauhalta horjuttamalla tätä ylläpitäviä rakenteita. Yleensä eniten ja ensimmäisenä tästä kärsivät heikoimmassa asemassa olevat, hän sanoi.

Piispainkirjeiden sarjassa on julkaistu aiemmin kaksi kirjettä, Raamattu ja kirkko vuonna 2021 ja Rukouksen kaipuu 2023.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat avaavat uudessa kirjeessään näkemyksiään rauhasta ja rohkaisevat jokaista toimimaan sen hyväksi. Kuvassa Espoon hiippakunnan piispa Kaisamari Hintikka.

Rauha on levollista järjestystä

Piispat haluavat uudella julkaisullaan herätellä vuoropuhelua, mitä levottomassa maailmantilanteessa tarkoittavat rauha ja tämän puolesta toimiminen.

Maailmantilanteella he viittaavat Ukrainan ja Lähi-idän tapahtumiin sekä Yhdysvaltain hallinnon politiikkaan.

Piispat kuvailevat, kuinka sääntöpohjainen järjestelmä natisee liitoksissaan maailmalla, perinteiset sodan säännöt murenevat ja suurvaltojen johtajien toiminta kasvattaa jo ennestään kiristyneitä geopoliittisia jännitteitä.

Julkaisussa rauha määritellään kirkkoisä Augustinusta (354–430) lainaten ”olotilaksi, jossa vallitsee levollinen järjestys”. Rauhan merkitys ulottuukin piispojen mielestä pidemmälle kuin konfliktien tai väkivaltaisuuksien puuttumiseen.

Rauhantyö tarkoittaa heidän mukaansa esimerkiksi kansainvälisesti tunnustettujen ihmisoikeuksien toteutumista, avointa julkista keskustelua, demokraattisia vaaleja ja kokemusta omaa elämää koskevien päätösten oikeudenmukaisuudesta.

Jumala ei sotaa halua

Piispat pureutuvat kirjasessaan muun muassa teoriaan oikeutetusta sodasta. He kirjoittavat, että oikeutettukin sota on aina Jumalan tahdon vastainen tila.

Hintikan mukaan oikeutetun sodan periaatteiden noudattamisen tulee perustua huolelliselle eettiselle keskustelulle.

– Vakavankaan sodan uhan alla, tai edes konkreettisessa sotatilanteessa, meidän ei pidä hylätä eettistä arvokeskustelua.

– Meidän täytyy pystyä keskustelemaan esimerkiksi oikeutetusta puolustussodasta ilman, että tämän ajatellaan välittömästi olevan epäisänmaallista. Keskustelua on tärkeää käydä jo rauhanaikana.

Sodan periaatteiden noudattamisen tulee perustua huolelliselle eettiselle keskustelulle.

Ihmiset pohtivat nyt sotaa ja rauhaa

Kaisamari Hintikan mukaan rauha valikoitui piispainkirjeen aiheeksi jo kaksi vuotta sitten.

– Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan oli käynnissä ja rauhan kysymykset piispojenkin mielen päällä ihan toiseen tapaan kuin vuosikymmeniin. Aihe tuntui oikealta ja ajankohtaiselta.

Lapuan piispa Matti Salomäki kertoi julkaisutilaisuudessa huomanneensa, että sodan ja rauhan kysymykset pohdituttavat tällä hetkellä.

– Yleinen uhan ilmapiiri on pysynyt ihmisten mielissä. Aihe on ehdottomasti ajankohtainen, Salomäki totesi rauha-aiheesta.

Syyskuussa jatkosodan päättymisen muistopäivänä 19. syyskuuta julkaistiin uusi piispainkirje Kutsu rauhaan., jossa pohditaan sisäistä ja yhteiskunnallista rauhaa. Tuomiokirkon kryptassa aiheesta puhuivat Kaisamari Hintikka ja Lapun piispa Matti Salomäki.

Sisäinen rauha on tärkeä tunne

Yhteiskunnallisen rauhan rinnalla Kutsu rauhaan -piispainkirjeessä puhutaan paljon yksilön sisäisen levon merkityksestä levottoman maailman keskellä. Piispa Salomäki huomautti kristinuskon perussanoman antavan eväitä myös sisäiselle rauhalle ja sen todeksi elämiselle arjen tilanteissa.

– Sisäinen rauha – että voi olla sovinnossa itsensä, Jumalan ja luomakunnan kanssa – luulen, että se on välttämätön lähtökohta siihen, että rauhaa voi levittää ja kokea muuallakin.

Kaisamari Hintikka näkee, ettei Jumalan antama rauha tarkoita vain sodan poissaoloa, vaan Kristuksen läsnäoloa ihmisen elämässä.

Hän kuvaili Kristuksen antamaa rauhaa Jumalan kädenojennukseksi. Silloin kenenkään ei tarvitse pelätä mitään.

– Jumala lähettää meidät rakentamaan rauhan todellisuutta tässä maailmassa. Rauhaa ei tule erehtyä pitämään itsestäänselvyytenä, vaan tämän eteen tulee tehdä työtä ja väsymättä rukoilla rauhan puolesta.

Sisäinen rauha – että voi olla sovinnossa itsensä, Jumalan ja luomakunnan kanssa – luulen, että se on välttämätön lähtökohta siihen, että rauhaa voi levittää ja kokea muuallakin.

Juttu perustuu Mikko Kurenlahden kirjoittamaan tekstiin kirkon evl.fi-verkkosivuilla.  Kurenlahden tekstistä otti poimintoja Rauhan Tervehdyksen toimittaja Riitta Hirvonen.