Pohteen ja kirkon yhteistyöstä syntyi sopimus, joka saa kehuja Kirkkohallituksesta

Kirkkohallituksen sielunhoidon asiantuntija Petri Patronen kehuu sopimusta, joka syntyi Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa helmikuun alkupäivinä. Hänen mielestään sopimuspaperi kävisi malliksi muihinkin hiippakuntiin.

Patrosen tyytyväisyys liittyy Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen Pohteen ja Oulun hiippakunnan allekirjoittamaan yhteistyösopimukseen, jolla sovittiin kirkon henkisen huollon (HeHu) ja Pohteen sosiaali- ja kriisipäivystyksen yhteistyöstä.

Käytännössä yhteistyö on sitä, että seurakuntien henkisen huollon tehtäviin koulutetut työntekijät ovat käytettävissä suuronnettomuuksissa ja kriisitilanteissa. 

Kirkon HeHu-toiminta tarkoittaa kriisiavun antamista kaikille, joita kriisi, esimerkiksi traaginen liikenneonnettomuus, koskettaa. 

Patrosen mukaan HeHu-työtä tehdään useimmissa seurakunnissa.

– Jokaisella hyvinvointialueella on seurakuntia, joissa on koulutetuista henkisen huollon osaajista koostuvia HeHu-valmiusryhmiä.

Patronen kertoo, että seurakuntien henkisen huollon ryhmät lähtevät liikkeelle hyvinvointialueiden sosiaali- ja kriisipäivystyksen pyynnöstä.  

– Kun viranomaiset arvioivat tarvitsevansa täydentävää tukea, he hälyttävät HeHu-ryhmän mukaan. 

Valmiusryhmä voidaan kutsua mukaan tilanteissa, joiden arvioidaan altistavan laajasti väestöä psyykkiselle traumatisoitumiselle.

Pohteen turvallisuus- ja valmiusjohtaja Lasse Kylén, piispa Jukka Keskitalo, OYS psykiatrian toimialuejohtaja Leena Mämmi-Laukka ja hiippakuntasihteeri Mirva Kuikka allekirjoittivat Pohteen ja Oulun hiippakunnan yhteistyösopimuksen 3. helmikuuta Oulun piispantalossa. Kuvaaja Pekka Mustakallio.

Tuttuus helpottaa yhteistyötä

Patrosella on syynsä kiittää Oulun tuomiokapitulia ja Pohdetta hyvästä, tarkkaan laaditusta yhteistyömallista.

– Monet kirkon henkisen huollon ammattilaiset ovat tehneet ennen hyvinvointialueiden tuloa HeHu-yhteistyötä kuntien viranomaisten kanssa. 

– Uusien organisaatioiden syntyminen tuo kanssakäymiseen uusia kasvoja. Kun ihmiset tuntevat toisensa, yhteistyö on helpompaa. Siksi oli hienoa kuulla Pohteen ja kapitulin sopimuksesta. Kirkon toiminta kriisitilanteissa ei ole automaattisesti tuttua kaikille.

– Kun tapa toimia tulee tutuksi, ja kun yhteistyömallista tehdään vielä sopimuspaperi, tuen tarpeeseen on nopea reagoida.  

– Yhteinen toiminta ei voi olla kriisitilanteissa sen varassa, tuntevatko kaikki tuen antajat entuudestaan toistensa työtavat.

Patronen tietää, että kirkkoa kohtaan voi olla myös ennakkoluuloja. 

Siksi hänen mukaansa on hyvä tuoda ilmi muun muassa se, että seurakuntien edustajat toimivat viranomaisyhteistyössä tunnuksettomasti – jokaisen avuntarvitsijan vakaumusta kunnioittaen.

Kirkkolain mukaan seurakunnan tulee varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa.

Yhteinen toiminta ei voi olla kriisitilanteissa sen varassa, tuntevatko kaikki tuen antajat entuudestaan toistensa työtavat.

Nopeasti ovet auki

Kun Vantaan Viertolan koulussa huhtikuun toisen päivän aamuna vuosi sitten tapahtui ampumavälikohtaus, avautuivat Tikkurilan kirkon ovet nopeasti ihmisille. 

Tikkurilan kirkkoherra Janne Silvastin mukaan tragedia ei aktivoinut tuolloin paikallista HeHu-valmiusryhmää, mutta seurakuntien työntekijät ryhtyivät päivystämään noin tunti ampumisten jälkeen kirkossa. He olivat valmiina kuuntelemaan surullisia ja järkyttyneitä kansalaisia. 

– HeHu-työ ei ole kirkon ainoa keino tarjota henkistä tukea kriisien ja onnettomuuksien keskellä, kirkkoherra toteaa. 

–  Seurakunnat voivat toimia avun ja tuen antamisessa jo paljon ennen mahdollista HeHun käynnistymistä. Kirkon ovet avautuivat pyynnöstäni ja olin ollut asiasta yhteydessä myös piispaamme. Olemme nähneet viime vuosina ihmisten tarpeen ja halun kokoontua kirkkoon silloin, kun jotain odottamatonta ja mieltä järkyttävää tapahtuu.

Tämän vuoden tammikuussa Nurmijärvellä tapahtui traaginen auto-onnettomuus, jossa menehtyi neljä nuorta. Myös tuolloin kirkon HeHu-ryhmä oli valmis toimintaan pyydettäessä.

Kirkkoherra Ari Tuhkasen mukaan viranomaispyyntöä ei jääty odottamaan, vaan kirkon ovet aukaistiin uutisten järkyttämille nurmijärvisille.

– Seurakunnan on lähdettävä liikkeelle joustavasti. Keskusteluavulle Klaukkalan kirkossa oli tuolloin kysyntää. 

Paikallisten viranomaisten yhteydenottoa HeHu-toiminnan aktivoitumiseksi ei tuolloin tullut. 

Olemme nähneet viime vuosina ihmisten tarpeen ja halun kokoontua kirkkoon silloin, kun jotain odottamatonta ja mieltä järkyttävää tapahtuu.