Pyhäinpäivä antaa toivoa rakkaiden ihmisten jälleennäkemisestä
Vaikka pyhäinpäivää vietetään vuoden pimeimpään aikaan ja silloin muistellaan kuolleita, ei päivän sanoma ole synkkä.
Muistelun, surun ja kaipauksen rinnalla on vahvasti läsnä toivo, sanoo seurakuntapastori Jaana Helistén-Heikkilä.
– Pyhäinpäivän sisältö nousee vahvasti kristinuskon ytimestä: Jeesus voitti kuoleman ja nousi ylös taivaisiin. Kristukseen uskovilla on toivo iankaikkisesta elämästä ja jälleennäkemisen toivo, Helistén-Heikkilä sanoo..
Kuolema ei ole kaiken loppu vaan saamme vielä kerran kohdata läheiset, jotka ovat lähteneet ennen meitä.
– Pyhäinpäivänä pinnalle nousee paljon tunteita, mutta päivä voi herättää ihmismielessä myös paljon kysymyksiä – onhan kuolema mysteeri.
– Moni on kuvaillut kokeneensa läheisen kuoltua, kuinka taivaan verho ikään kuin hetkeksi raottuu mennäkseen pian jo kiinni. Kuolemassa taivas tulee lähelle.
Kirkko voi olla lohdutuksen paikka
Läheisen menettänyt elää Helistén-Heikkilän mukaan erityistä ajanjaksoa.
– Vaikka sureva ei tavallisesti ehkä kävisikään usein kirkossa, hengellinen elämä usein voimistuu läheisen kuoleman jälkeen. Moni kohtaamani leski on kertonut, kuinka heille kirkossa käyminen on tullut tärkeäksi, kirkosta on tullut lohdutuksen paikka.

Seurakunnissa järjestetään pyhäinpäivänä iltakirkkoja ja muistohartauksia, joissa luetaan viime vuoden pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden seurakuntalaisten nimet ja sytytetään heille muistokynttilät kirkon etuosaan.
Moni seurakunta kutsuu viimeksi kuluneena vuonna kuolleiden lähiomaiset pyhäinpäivän muistohetkeen kirjeellä.
Jos kuolema on tapahtunut hyvin lähellä pyhäinpäivää, kutsu ei ehdi postissa, mutta pyhäinpäivän muistohetkien ajankohdat löytyvät esimerkiksi Rauhan Tervehdyksestä.
– Pyhäinpäivän iltakirkko on sureville tärkeä hetki. Se tarjoaa sanatonta vertaistukea, ovathan kaikki paikalla olijat samassa tilanteessa: he kaikki ovat menettäneet jonkun itselleen rakkaan ihmisen.
Kristillisessä perinteessä kynttilä symboloi muun muassa yhteyttä, rukousta, elämää, kuolemattomuutta sekä sitä, että Kristus on maailman valo.
Pyhäinpäivänä on tapana käydä hautausmaalla sytyttämässä kynttilä edesmenneelle rakkaalle.
Kristillisessä perinteessä kynttilä symboloi muun muassa valon voittoa pimeyden voimista, yhteyttä ja rukousta, elämää ja kuolemattomuutta sekä sitä, että Kristus on maailman valo.

– Kynttilän sytyttäminen haudalla on rituaali, joka voi helpottaa surevaa. Helpottaa, kun voi tehdä jotakin konkreettista.
Jos itselle tärkeä edesmennyt on haudattu kauas, vaikkapa toiselle paikkakunnalle, muistokynttilän voi sytyttää ja laskea omassa seurakunnassa muualle haudattujen muistomerkille.
Mikäli hautausmaalle ei pääse esimerkiksi liikkumisen rajoitteiden vuoksi, edesmennyttä voi yhtä hyvin muistella sytyttämällä kynttilän kotona.
Omakin kuolevaisuus nousee mieleen
Hautausmaalla, muistokynttilöiden loisteessa kävellessä mieleen nousee helposti myös oma kuolevaisuus.
– Pyhäinpäivä voi olla luonteva hetki miettiä kuolemaa myös tästä näkökulmasta. Pyhäinpäivä muistuttaa, että jokaisen elämä on arvokas ja että kuolema on edessä meillä jokaisella aikanaan.
Helistén-Heikkilä uskoo, että pyhäinpäivänä voi kokea myös kiitollisuutta.
Pyhäinpäivänä voi muistella läheisiä, joiden kanssa on saanut elämäänsä jakaa. Monia lohduttaa toivo jälleennäkemisestä taivaassa.
– Ja jos ihminen uskoo, toivoo ja luottaa siihen, että iankaikkinen elämä on totta, siitä voi tuntea kiitollisuutta.
Pyhäinpäivää vietetään 1. marraskuuta
Pyhäinpäivän historia ulottuu ensimmäisille kristillisille vuosisadoille. Suomen luterilaisessa kirkossa pyhäinpäivään on sulautunut kaksi eri juhlaa: marttyyrien ja kaikkien pyhien muistopäivä (Festum omnium sanctorum , jota on vietetty 1. marraskuuta sekä kaikkien uskovien vainajien muistopäivä Commemoratio omnium fidelium defunctorum)., jota on vietetty 2. marraskuuta.
Vuonna 1772 Ruotsi-Suomessa ajankohdaksi määriteltiin marraskuun alkua lähinnä oleva sunnuntai. Käytäntö muuttui 1955, jolloin pyhäinpäivä vaihdettiin lauantaiksi.
Kansan suussa tunnetaan myös pyhäinmiestenpäivänä, vaikka nimitys vaihtui pyhäinpäiväksi jo 1967.
Pyhäinpäivä ei kuitenkaan ole ainoastaan marttyyrien, pyhimysten ja kuolleiden muistopäivä vaan kaikkiin kristukseen uskovien pyhä: jokainen Kristuksen oma on pyhä ja uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.
Tänä vuonna pyhäinpäivää vietetään lauantaina 1. marraskuuta.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.
