Raija Liikamaa ei pidä synkistä runoista
Kun oululainen Raija Liikamaa lenkittää Tilda-koiraansa, ulkoilureissun aikana mieleen voi putkahtaa runo.

– Joskus se kyllä unohtuu ennen kuin pääsen kotiin, hän harmittelee.
Suurin osa omista runoista on onneksi kirjoitettuna ja tallessa. Pöytälaatikossa on noin sata runoa ja ajatelmatyyppistä tekstiä.
–Haaveena on, että joskus kokoan kirjaan sekä edesmenneen veljeni kirjoittamat että omatekemäni runot.
Liikamaa lukee kaunokirjallisuuttakin, mutta erityisesti miellyttävät runot.
– Olen kokenut runot itselleni läheisiksi, koska niiden kautta pystyy käsittelemään omia tuntoja. Runoista saan iloa ja lohdutusta.
Tänä talvena Raija on havahtunut siihen, kuinka paljon kirjoja omistaa. Lähestyvä muutto on pakottanut käymään läpi omaisuutta. Kirjoja on pakattuna muuttopäivää odottamassa jo monta laatikollista.
– Koluan aina kirjastojen poistokirjahyllyt. Harvoin sieltä runokirjoja löytyy, mutta joskus sentään. Toisinaan ostan kirjoja itse, joskus saan niitä lahjaksi.
Suosikkirunoilijoita ovat muun muassa Eino Leino ja Aale Tynni.
– Omasta mielialasta riippuu, mitä haluan lukea. Synkistä runoista en tykkää.
Omiinkin runoihinsa Raija Liikamaa tapaa jättää loppuun jotakin positiivista sanottavaa.
Runoteksti voi saada alkunsa vaikkapa kesämökillä Kainuussa: järven rannalla, syksyistä usvaa katsellessa. Tai samalla kun Liikamaa liikkuu luonnossa, käy kalassa tai seurailee lintuja.
Hyvin usein runoa syntyy heti aamulla, jolloin Raijalla on tapana kirjoittaa päivän ensimmäiset päiväkirjamerkinnät. Päiväkirjan pitoon hän kannustaa muitakin.
– Kirjaan ylös päivän sään, arkielämän sattumuksia sekä omia ajatuksia. Keiden kanssa puhuin puhelimessa, keitä tapasin, missä kävin – niitä on mukava selailla jälkeenpäin.
Päiväkirjaan syntyy tekstiä yleensä yksi sivu jokaisesta päivästä, mutta päivittäisen tekstin määrästä ei Raijan mukaansa kannata ottaa itselle riippakiveä:
– Toisinaan pistän tärkeimpiä asioita ylös vain lyhyesti ranskalaisilla viivoilla ja jos jokin päivä jää kokonaan ilman merkintöjä niin eihän tuo niin vakavaa ole.
Kymmenkunta vuotta eläkkeellä ollut Raija Liikamaa saa iloa elämään muun muassa harrastuksista ja lapsenlapsista. 12- ja 16-vuotiaiden lastenlasten kanssa pelaa lauta- ja korttipelejä ja ulkoilee.
Harrastuksista tuoreimpia ovat sanaristikot sekä Karjasillan seurakunnan runoryhmä, johon Raija liittyi mukaan viime syksynä.
Näytteitä Raija Liikamaan kirjoittamista teksteistä:
Ulkoilemaan
Taas pakkaspoika ilmoittaa
päälle paljon pukekaa.
Ulos vaan ja reippaasti
kävelylenkille rohkeesti.
Sepä mielen virkistää
ja terveyttä edistää
Se ruokahalun parantaa
ja ahdistuksen poistaa, kirkastaa!
Mielen, ilon rauhan suo
uuteen päivään taasen tuo!
Onnellinen olen
Surun ja ilon tuskan
kätkenkö sydämeeni?
Etsin, tunnen ja kaipaan.
Olen ihminen, Luojan luoma
maan tomusta!
Osaanko elää, rakastaa
nauraa ja itkeä?
Onnellinen olen!
hetkistä, kaikesta
mitä olen saanut.
Kuin taivaan lahja.
Luojan sylissä.
Jos vain muistaisin sen!
Yhdessä
Miks´ maailma luotiin näin?
Et epävarmuus läsnä on.
Kun kuljemme me vierekkäin,
ei kukaan ole voimaton.
Näin toisiamme tarvitaan
ja ystäviimme luotetaan.
Uudet ajat tuovat sen
haasteen, ajankohtaisen.
Sanat
On sanoja joita ei voi kertoa.
On sanoja joita ei uskalla sanoa.
Sanoissa tuskan siemen tai ilon kipinä.
Toivoa molemmat täynnä.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.