Reidar Särestöniemen luontoteoksia pääsee ihailemaan nyt Oulussakin

”Haluan ilmaista itseäni töissäni ja elää niissä elämääni. Maalaus on ainoa konsti, jolla puran aggressioni, toiveeni ja pettymykseni.”

Näin kirjoitti Reidar Särestöniemi, joka syntyi Kittilän Kaukosen kylässä seitsenlapsisen perheen nuorimpana.

Koti sijaitsi Ounasjoen varrella tiettömän taipaleen päässä. Isä kävi metsätöissä ja perheen toimeentulo perustui pitkälti omavaraistalouteen. Suku oli antanut Kaukosen kylälle nimen 1600-luvulla. Vuonna 1931 perhe otti sukunimekseen Särestöniemen.

”Värit loistavat, usein herkulliset”

Reidar Särestöniemi on kertonut maalanneensa niin kauan kuin muistaa. Maalien asiaa ajoivat piimä, tuhka ja hiekka; pohjaksi kelpasi vaikka talon seinä. Valkoista paperia sai vain, kun kotiin ostettiin sokeritoppa. Sen kääre oli Reidarille arvokas.

Suomen Taideakatemiasta Särestöniemi valmistui vuonna 1951. Hän suoritti kolmevuotisen peruslinjan lisäksi vuoden erikoisopinnot grafiikan alalta.
Ensimmäisen matkansa Ranskaan ja Italiaan hän teki vuonna 1952. Opiskelu jatkui Leningradin Taideakatemian Ilja Repin-instituutissa vuosina 1956–1959.

Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Reidar piti Helsingissä vuonna 1959. Erik Krupskopf arvioi Hufvudstadsbladetissa:

”Särestöniemen värit ovat loistavat mutta harmoniset, usein herkulliset. – – Särestöniemen esiintyminen kuuluu syksyn lupaaviin esikoisnäyttelyihin.”

Toinen yksityisnäyttely järjestettiin seuraavan vuoden lokakuussa. E. J. Vehmas arvioi, että Reidar oli tiivistänyt ilmaisuaan:

”Jäljellä on kuitenkin runoilijan omaperäinen mielikuvitus, joka on hänen paras lahjansa. Hänen maalauksissaan tuntuu Lapin autio ja suuri luonto persoonallisesti koettuna, ja myytin ja tarun henki liikkuu niissä merkillisen aitona.”

Kun Reidaria alettiin kutsua Lapin shamaaniksi, kempeleläinen kuvataiteilija, Reidarin opiskelukaveri, luottoystävä ja Särestöniemestä elämänkerran kirjoittanut Eeli Aalto pohti: ”Kuka shamaani on käynyt läpi vastaavan teoreettisen ja käytännön koulutuksen kuin hän?”

Salaiset rakastavaiset Reidar ja Yrjö

Reidar Särestöniemellä oli julkinen salaisuus: rakkaussuhde vuosina 1967–1971 runoilija Yrjö Kaijärveen. Kirjeissään ja tauluissaan Reidar samaistaa itsensä metsäneläimiin ja kasveihin.

Helmikuussa 1967 Reidar kirjoitti Yrjölle:

Nousevalle auringolle ja
tuulille puhun Yrjö Sinusta,
kerron että rakastan sinua ja
kun ajan moottorikelkalla
yli alakuloisten aapojen, olen
tulossa sinua vastaan,
haen kevättä, haen sinua,
haen ihmistä.

Maaliskuussa 1967 Reidar kirjoitti suhteen heijastuvan suoraan tauluihinsa:

Rakas, Sinä myös annat voimia minulle. Sinä valaiset minun,
Sinä olet minulle kaikki,
työssäni on ennenkokematon
potenssi nyt. Sinä olet
kirkastanut elämäni ja
värini, olen kiitollinen,
olen rakastunut.

”Kittilän ruhtinaan” ateljeet

Taiteilijan kultakausi osuikin 1960–1970-luvuille, jolloin tuotanto koostui suurista ja värikkäistä öljyvärimaalauksista. Taiteensa kautta hän teki myös luonnonsuojelutyötä. Porot, riekot ja jängät eivät olleet Reidarille ainoastaan aiheita, vaan myös symboleita.

Taiteilija rakennutti kotitalonsa viereen kaksi ateljeeta. Toinen paloi 31. joulukuuta 1977. Kaikki tuhoutui: lukuisat valmistuneet ja keskeneräiset maalaukset, työvälineet, käsikirjoitus ja valtava kirjasto.

Reidarin uusi ateljee valmistui lokakuussa 1978. Suvun tila sekä Reima ja Raili Pietilän suunnittelemat galleria- ja ateljeetilat toimivat nykyisin museona. Lapin ympäristökeskus määräsi Särestöniemen suojeltavaksi vuonna 2004.

Käenkukuntaisia keväitä

Reidar Särestöniemen teosten määrä on noin 1500, joista kolmannes on Särestöniemi-museon hallussa. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1975.

Marraskuussa 1980 Reidar Särestöniemi kirjoitti seuraavanlaisen puutelistan Jumalalle.

Hirvittävien juopottelujen aikakausia piisaisi. Älä lähetä enää. Hullun intoa tarttisin. Jos vielä on jäljellä vanhaa elämänuskoa, otan kaikki. Näin joulun alla, toivon itselleni monta käenkuntaista kevättä. Ei muuta nyt.

Keväitä tuli enää yksi. Reidar Särestöniemi kuoli 27. toukokuuta 1981.

Särestöniemen taiteessa on korostettu lappilaisen luonnon ja mytologian merkitystä. Taiteilija itse totesi kuitenkin maailmansa rakentuvan Lapin lisäksi koko maailmasta, sen kuvataiteesta, kirjallisuudesta ja musiikista.

Särestöniemi tutki luontoa, mutta kuvaili katsovansa samalla syvälle itseensä. Hän maalasi ilonsa ja surunsa, rakkautensa ja kaipuunsa. Reidar luonnehti itseään romantikoksi, mutta sanoi ottavansa töillään myös kantaa.

Suureksi murheekseen hän näki tuhannen kilometrin säteellä arktisen maailman tuhon. Hän otti kantaa luonnonsuojelun puolesta todeten, että tämä on minun aikani ja paikkani.

Lähteet:
Noora Vaarala: Sarviini puhkeaa lehti (Gummerus Kustannus 2025).
Marjut Aikio & Matti Aikio: Reidar Särestöniemi Särestö – Taiteilijan koti ja elämä (Väyläkirjat 2025)

Kolme näyttelyä pohjoisessa

• Osana Reidar Särestöniemi 100 -juhlavuotta järjestetään Oulussa näyttely 28.9.–31.12.2025 osoitteessa Torikatu 7. Näyttelyssä on esillä Särestöniemen öljyväriteoksia kolmesta oululaisesta yksityiskokoelmasta. Esillä on myös isoja valokuvateoksia oululaiselta valokuvaaja Ilkka Jaakolalta, joka vietti vuonna 1977 kuukauden Särestöniemen luona kuvaten tämän työskentelyä ja arkea. Liput 15 euroa, alle 18-vuotiaat ilmaiseksi. Lippuja myy Tiketti. Näyttelyn tuotolla tuetaan Suomen Luonnonperintösäätiön toimintaa.
• Reidar100 -juhlavuoden näyttely Gufitar – äijä katsoi suoraan sieluuni Reidar Särestöniemen koti- ja taidemuseossa Särestössä Kittilän Kaukosessa on esillä 10.1.2026 saakka.
• Alariesto-galleriassa Sodankylässä on Reidar Särestöniemen maalauksia ja grafiikkaa esittelevä näyttely Taivaanjaara 23.5.2026 saakka.