Metsä antaa aina ajatuksia Risto Ainalille

Risto Ainali, 75, käveleskelee mielellään metsässä. Vaikka Kiimingissä on vielä kosolti lunta, tiukka hankikanto antaa armoa.

– Metsässä mieli rauhoittuu, saan uusia ajatuksia musiikkiin. Etenkin, jos mielessä pyörii jokin vaativa keskeneräinen teos, metsän hiljaisuudessa voi saada juuri sen ratkaisevan idean, miten jatkaa sävellystä.

Metsän hiljaisuudessa voi saada juuri sen ratkaisevan idean, miten jatkaa sävellystä.

Metsänhoito on monipuolisen kirkkomuusikon eläkepäivien harrastus.

– Metsässä kävellessä tulee samalla katseltua, missä kunnossa metsä on. Oikein harmittaa, miten huonolle hoidolle metsä on paikoin jätetty.

Kiinnostus metsään syntyi nuorena metsätöissä, ihan pokasahahommissa.

– Mutta se oli siihen aikaan niin rankkaa työtä, että musiikki saikin viedä mennessään, Ainali naurahtaa.

Kanttoriksi Kajaaniin

Ainali valmistui kanttoriksi 1970. Ensimmäinen työpaikka löytyi heti: hän pääsi Kajaaniin vt. kanttoriksi, 1972 vakinaiseen virkaan. Hän jatkoi edelleen opintojaan seuraaville tasoille työn ohessa, vaikka Kajaanin ainoan kanttorin virassa oli töitä valtavasti.

– Kainuun luonto puhutteli. Kauniit järvet ja metsät. Ihmiset olivat ystävällisiä – halusin aina olla lähellä ihmistä, en ole erakko.

Kajaanista tie vei 1976 kanttoriksi Veteliin.

– Vetelissä ihmiset olivat vilkkaasti mukana pienilläkin kylillä. Ja kuoroihin riitti tulijoita. Mutta pohjalaisuus nousi esiin: neuvoja tultiin helposti antamaan, Ainali naurahtaa.

Ainalin hengelliset juuret ovat Rauhan Sana -liikkeessä.

– Kaikki eivät Pohjanmaalla alussa hyväksyneet, että kuoro laulaa moniäänisesti. Nyt asia on jo kaikkialla toisin.

24 vuotta Kiimingissä

Kuusihenkinen perhe muutti Kiiminkiin 1988, kun Ainali sai urkujensoiton lehtorin viran Oulusta.

– Tästä on tullut meille aivan paras paikka, Ainali sanoo ja vilkaisee vaimoonsa Sanna-Maijaan.
Ja tietenkin: he asuvat lähes metsän keskellä.

– Kajaanissa jäi mieleen, että seurakunnan tilaisuuksissa oli väkeä, mutta se oli sitä aikaa. Nyt tuntuu, että Kiimingissäkin on vaikeaa saada ihmisiä hengellisiin tilaisuuksiin, mutta sama ongelma on muuallakin.

Useimmat jumalanpalvelukset voi toki katsoa kotona virtuaalisesti, hyvä niin. Katsojamäärät ovat huomattavia. Korona-aika muutti ihmisten käyttäytymistä.

Risto Ainali jäi eläkkeelle 2012. Aikaa jäi enemmän sävellystyölle.

– Kuka noita laskee, Ainali sanoo, kun häneltä kysyy sävellysten määrää.

Jotain kertoo se, että Kansalliskirjasto tietää Ainalin olleen tekijänä mukana 363 teoksessa.

Johdan Ruskakööriä, Kiimingin eläkeläiskuoroa, ja teen kanttorien sijaisuuksia tarvittaessa.

– Kunhan saisin olla terveenä ja mennä entiseen malliin. Johdan Ruskakööriä, Kiimingin eläkeläiskuoroa, ja teen kanttorien sijaisuuksia tarvittaessa. Tehtävät ovat mukavia: pysyy soittotaito hyppysissä. Uusi into urkumusiikin soittamiseen tuli vuosi sitten.

Takauma 47 vuoden taakse

Risto Ainalin edessä seisoo totinen, keskittynyt nelikko nuoria miehiä nuotit tiukassa otteessa Kajaanin seurakuntakeskuksen salissa.

Treenauksen kohteina ovat iltavirren 555 neliäänisen sovituksen stemmat.

Niin monta toistoa, niin monena iltana, että tämäkin virsi on esityskelpoinen seurakunnan tilaisuudessa.
Edellä kuvattu tilanne on 47 vuoden takaa.

Kyllä. Virren 555 kakkostenori löytyy yhä tämän kirjoittajan muistista, vaikka keskellä yötä herätettäisiin. Pakon edessä myös ykkösbasso.

• Risto Ainalin Suurempi kuin sydämeni -konsertti su 14.4. klo 15 Karjasillan kirkossa. Hartauspuhe Heikki Kerätär. Kirkkokahveilla kuullaan Melodiam-kuoron laulua. Vapaa pääsy, konsertissa kerätään kolehti Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.

KUKA?

• Risto Ainali syntyi 19.1.1948 Himangalla.
• Perheessä vaimo ja neljä aikuista lasta, viisi lastenlasta.
• Ammatit uran varrella: kanttori, urkuri, kuoronjohtaja, säveltäjä, soitonopettaja.
• 1970–76 kanttori Kajaanissa, 1976–88 kanttori Vetelissä, 1988–2012 urkujensoiton lehtori Oulussa.
• Harrastaa metsänhoitoa, kanttorien tuurauksia, kuoronjohtamista ja sanaristikoita. Mukana Gideon-järjestössä, joka jakaa Raamattuja mm. kouluihin ja hotelleihin.
• Mittavimmat sävellykset: Luukas-passio 1996–1998, Requiem 2000 ja Augsburgin tunnustus 2017.

Viisi nopeaa kysymystä

Missä on sielunmaisemasi?
– Mökkirannalla Taivalkoskella. Pieni järvi, puhdas vesi. Kun aurinko laskee metsän taakse.

Mihin haluaisit matkustaa?
– Saksaan, Müncheniin, kun sinne on nyt suora lento Oulusta.

Ihailemasi säveltäjä?
– Johann Sebastian Bach. Valtava, syvällinen kirkkomusiikkituotanto.

Urasi rikkain kokemus?
– Luukas-passion ensiesitys Himangan kirkossa. Se oli sykähdyttävä kokemus.

Vaikein sävellystyösi?
– Augsburgin tunnustus -oratorio. Siinä on 22 kohtaa, tavallaan runoa, jotka sävelsin erikseen.