RT kysyi telttailumuistoja - lukijat muistelivat pitsilakanoita ja kelluvia eväitä
Armi lähti 1960-luvulla telttailemaan. Yöpymistä varten hän otti mukaan pitsilakanat.
Oli ehkä vuosi 1967. Lähdin lasteni isän sekä ystäväperheemme kanssa retkelle Saloisiin, ihanaan saareen Mittiin.
Olin varustanut meidät telttaretkelle: kaksi isoa täkkiä, kaksi patjaa, valkoiset lakanat ja pitsiset päällyslakanat. Teltta oli keltainen, iso huvilateltta. Miten yö meni, sitä en muista – mutta ei palellut.
Samainen teltta oli majoitteena myöhemmin Lemmenjoella pidetyllä ortodoksisten lasten leirillä.
Lopuksi teltta seisoi pitkään Jänisjoen rannalla ennen kuin saunamökkimme 1982 valmistui. Lapsillamme on siis ollut kova lapsuus: lomat teltassa.
Armi
Telttailu on ihanaa ja kamalaa. Ihanaa se on lomalla, itse valitussa seurassa.
Kamalaa on vuotavassa puolijoukkueteltassa, joka on tietysti pystytetty liian märkään paikkaan, eikä kukaan jaksa ruokkia kaminaa läpi yön. Ja kun teltta on vielä täynnä hieltä haisevia tyyppejä, joita et normaalisti ikinä ottaisi mukaan telttailemaan.
Annika
Muistan kuinka ”fiksuina” yhdellä reissulla laitoimme eväät veden lähelle kylmään. Aamulla herätessämme huomasimme, että aamiaistarvikkeet lipuivat järvellä…
Leena
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.