Pappilan kirjapitojen vieraaksi saapuva Satu Rämö ajattelee ennen kuin kirjoittaa: "Kirjoittaminen antaa asioille muodon"

Satu Rämö tunnustaa, että hän ei koskaan istu koneen ääreen ilman tarkkaa kirjoitussuunnitelmaa.

– Olen taipuvainen stressaamaan, jos asiat eivät ole selkeitä.

Kuudetta Hildur-sarjan kirjaa Islannissa parhaillaan kirjoittava Rämö noudattaa päiväkohtaista suunnitelmaa, jonka avulla uutta kirjaa on syntynyt alkuvuoden aikana 12 luvun verran.

– Ensimmäinen versio on yleensä vaikein, koska siinä tarina saa muotonsa. Kun aloitan kirjoittamisen, tiedän jo, mitä lopussa tapahtuu. Tarina on valmiina mielessäni ja puran sen itselleni päiväkohtaiseksi tekemiseksi. Se antaa tunteen siitä, että teksti etenee, ja estää samalla myös tyhjän paperin kauhua.

Kirjoittaminen on minulle lopulta sitä, että laitan paperille sen, mitä olen ajatellut, ja yritän sanoa sen mahdollisimman oikein.

Rämö ajattelee menetelmän olevan tietynlaista oman työn ohjaamista.

Kun kalenteriin on merkitty päivittäinen kirjoitustavoite, kirjanmittaiseen kokonaisuuteen ei tukehdu.

– Ajattelen ennen kirjoittamista sitä, mitä aion tehdä, mitä tarinassa tapahtuu ja mitä haluan kaivaa sieltä vielä esiin. Kirjoittaminen on minulle lopulta sitä, että laitan paperille sen, mitä olen ajatellut, ja yritän sanoa sen mahdollisimman oikein.

Kirjoittaminen antaa asioille muodon

Kirjoittamiseen Rämö ihastui lukiossa. Hän muistelee lämmöllä kahta äidinkielenopettajaansa, jotka antoivat rehellistä ja rakentavaa palautetta.

– Muistan ikuisesti ne punakynämerkinnät, joissa sanotaan, että tekstin lopussa on laiskaa ajattelua, kirjoita se uudelleen. Oli ihanaa huomata, että joku näki jo siinä vaiheessa, että olen kiinnostunut tästä, että haluan tulla paremmaksi.

Kirjoittaminen antaa asioille muodon.

Rämö kuvaa, että kirjoittaminen on läpi elämän auttanut jäsentämään tietynlaista päänsisäistä kolinaa.

– Kirjoittaminen antaa asioille muodon. Kun joku asia saa muodon, se tuntuu itselle ymmärrettävämmältä ja todellisemmalta.

Tylsyys luo uutta

Rämö näkee kirjallisuuden yhteiskunnallisten vaikutusten ulottuvan laajalle. Hän pitää tärkeänä sitä, että ihmiset hiljentyvät tekstin äärelle, kirjallisuusgenrestä riippumatta.

– Lukeminen auttaa keskittymään. Siinä on pakko tylsistyä, kestää se, ja sitä kautta tuoda mukaan omaa ajattelua sen sijaan, että juoksee koko ajan nopeiden reaktioiden perässä, Rämö viittaa sosiaalisen median hektiseen rytmiin.

Myös lukutaidon käyttäminen ja tiedon ymmärtäminen linkittyvät Rämön mielestä tiukasti yhteen. Tiedonvälitys, kriittinen lukeminen tai se, että ymmärtää asioiden välisiä suhteita ei ole mahdollista ilman lukutaitoa.

”Kirjoittaminen on ollut myös matka itseen ja oman itsetuntemuksen kehittämiseen.”

– Asioita on helpompi saada ja saavuttaa, kun osaa ilmaista itseään kirjoittamalla. Demokratiankin yksi ehdoton edellytys on se, että ihmisillä on pääsy tietoon. Ne, joilla taidot ovat olemassa, hallitsevat niitä, joilla näitä taitoja ei ole.

Rämö kertoo lukevansa itse paljon, kahdesta kolmeen kirjaa viikossa. Kirjat ovat pääosin suomenkielisiä, satunnaista lähdekirjallisuutta lukuun ottamatta.

– Suomeksi lukeminen on ihanaa! Ajattelen, että se on myös työkaluni ylläpitoa – asun toisessa kieliympäristössä ja täällä arki kulkee pääosin islanniksi.

Menestys ei saa vaikuttaa tekemiseen

Hildur-kirjasarjan menestys on vakiinnuttanut Rämön siihen asemaan, että hän pystyy maksamaan itselleen kuukausipalkkaa kirjoittamisesta.

Neljä vuotta sitten syttynyt suosio pääsi kuitenkin yllättämään.

–  Ensimmäisen kirjan jälkeen minua muistutettiin monta kertaa siitä, että ei kannata jättää päivätyötä. Tässä sattui monta asiaa osumaan kohdalleen, ja olen siitä tosi kiitollinen.

Lukijoita on ihana kohdata kirjamessuilla ja -festareilla sekä erilaisissa tapahtumissa.

Rämö kertoo olevansa tarkka siitä, että menestys ei vaikuta kirjoittamiseen. Itselle on vedettävä tiukat rajat siihen, että kirjoitusprosessin aikana ajatukset eivät lähde vaeltamaan lukijoihin, kustantajaan, kirjastojen varausjonoihin tai mihinkään ylimääräiseen.

– Kirjoittaminen lähtee menemään heti pieleen, jos miettii muita. Prosessin aikana on parasta sulkeutua yksin kirjoittamaan samalla tavalla kuin aikaisemmin. Lukijoita on sitten ihana kohdata kirjamessuilla ja -festareilla sekä erilaisissa tapahtumissa, kun prosessi on tauolla.

Melankolian sävyt kuuluvat elämään

Rämö on innoissaan tulevasta Oulun vierailusta, etenkin kulttuuripääkaupunkivuotena.

– Kävin Oulussa vierailulla viimeksi vuonna 2023. Ihmisiä saapui paikalle Tulindbergin salissa järjestettyyn tilaisuuteen todella paljon, ja tunnelma oli lämmin. Tämä vierailu on jäänyt mieleen mukavana lukijoiden kohtaamisena.

Tarvitsen elämän harmaita ja melankolisia sävyjä kirjoittamiseen.

Kirjan valmiiksi saattamisen lisäksi Rämö haaveilee tänä vuonna siitä, että elämä kohtelisi nätisti, eikä toisi vastaan suurempia murheita.

– Pieniä murheita tulee aina. Mun elämään harmaan melankoliset sävyt kuuluvat tosi tiiviistikin: tarvitsen niitä kirjoittamiseen, että pystyn kokemaan ja välittämään erilaisia tunteita.

Kääntäjä on myös kirjoittaja

Kääntäjät saisivat näkyä ja kuulua kirjallisuuskentällä enemmän, Satu Rämö miettii. Hänen mielestään hyvien kääntäjien merkitystä ei voi painottaa tarpeeksi.

– Asia on auennut minullekin enemmän, kun kirjojani on käännetty muille kielille. Käännöstyön eteen täytyy tehdä valtava työ. Se ei synny hetkessä ja vaatii monen asian hallitsemista yhtä aikaa.

Kääntäjä on se, joka kirjoittaa kirjan toiselle kielelle.

Kääntäjän ammattiaitoa on se, että tekstin ajatuksen saa välitettyä lukijalle mahdollisimman samalla tavalla kuin alkuperäisteoksessa.

– Kääntäjän pitää tuntea lähtökieli, sen kulttuuri ja konteksti erittäin hyvin. Kun teksti siirretään uuteen kielikontekstiin, kääntäjän täytyy tehdä monia eri päätöksiä ja löytää juuri oikeat sanat ja kielikuvat, että teos välittyy lukijalle uudella kielellä.

– Yritän itsekin muistaa käännöskirjasta kertoessani mainita kääntäjän nimen, koska hän on se, joka kirjan on kyseiselle kielelle kirjoittanut. Pidän tärkeänä, että tekoälyn aikana oikeiden ihmisten työtä arvostetaan; heidän puoliaan täytyy pitää.

Satu Rämö vierailee Pappilan kirjapidoissa tiistaina 24. helmikuuta kello 18–20. Tapahtuma järjestetään Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6). Iltoihin on vapaa pääsy, mutta Vanhan pappilan tila on rajallinen. Sisään voidaan ottaa turvallisesti enintään 100 henkeä, joten paikalle kannattaa saapua ajoissa.