Seurakuntien antama taloudellinen apu auttoi monia takaisin jaloilleen

Oulun seurakuntien diakoniatyö auttoi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevia oululaisia viime vuonna noin 680 000 eurolla.

Oulun seurakuntayhtymä myönsi viime vuonna 315 000 euron lisämäärärahan Oulun tuomiorovastikunnan alueella eli Oulun kaikissa seurakunnissa sekä Iissä asuvien taloudelliseen avustamiseen.

Lisämäärärahan ansiosta pystyttiin antamaan tavanomaista suurempia diakonia-avustuksia.

– Oli palkitsevaa huomata, kuinka esimerkiksi ensimmäistä kertaa elämässään seurakunnalta apua hakevat asiakkaat eivät päätyneet diakoniatyön pitkäaikaisiksi asiakkaiksi tai kunnan sosiaalityön asiakkaiksi vaan pääsivät diakonia-avustuksen turvin omille jaloilleen, oman elämänsä herraksi, iloitsee diakoniatyöntekijä Satu Pesonen.

– Pystyimme auttamaan esimerkiksi silloin, kun ihmiselle oli kasaantunut paljon sairaanhoitoon liittyviä kuluja.

Tapauskohtaisesti, ei automaattisesti

Pesonen huomauttaa, että seurakunnalta saatava taloudellinen tuki on avustus, jonka suuruus harkitaan aina tapauskohtaisesti.

– Mitään vakisummaa ei ole olemassa eikä kukaan ole oikeutettu diakonian talousapuun automaattisesti esimerkiksi kerran vuodessa. Talousapua voi hakea akuutissa kriisitilanteessa, jota asiakas ei kykene hoitamaan koska talous jää miinukselle tai nollille, Pesonen sanoo.

Asiakkaan on myös täytynyt hakea tukea muualtakin kuin seurakunnasta.

Asiakkaina myös työssäkäyviä

Diakonia-apua saavat ovat etupäässä työttömiä, eläkeläisiä ja pitkällä sairauslomalla olevia. Viime vuonna myös entistä useampi työssäkäyvä kääntyi kirkon diakonia-avun puoleen. Ilmiö on huomattu Oulussakin.

– Minullakin oli viime syksynä asiakkaina esimerkiksi lapsiperheitä, joissa oli työssäkäyviä aikuisia, Pesonen sanoo.

Työssäkäyvien avuntarpeen taustalla on Pesosen mukaan muun muassa osa-aikatyö ja siihen liittyvä tukien leikkaaminen.

”Haluaisimme auttaa useampia”

Kirkon diakoniatyöntekijät ilmaisivat jo pari vuotta sitten huolensa siitä, miten hallituksen päättämät leikkaukset sosiaaliturvaan vaikuttavat ihmisiin, jotka usein ovat jo valmiiksi toimeentulon äärirajoilla: vähävaraisiin, sairaisiin, eläkeläisiin, työttömiin ja lapsiperheisiin.

Vuonna 2024 tehdyt linjaukset näkyvät. Pesosen mukaan osa diakonian asiakkaiksi hakeutuvista tarvitsisi paljon laajempaa taloudellista tukea kuin sen, mitä kirkko voi tarjota.

Osa asiakkaista tarvitsisi rahallista apua säännöllisesti, mutta perusturvasta huolehtiminen on kuitenkin ensisijaisesti yhteiskunnan tehtävä.

– Osa asiakkaista tarvitsisi rahallista apua säännöllisesti, mutta perusturvasta huolehtiminen on kuitenkin ensisijaisesti yhteiskunnan tehtävä. Seurakunta on vasta se viimeinen auttaja, kun yhteiskunnan tukiverkko pettää.

Pesosen mukaan Oulussakin on jouduttu tiukentamaan sitä, kuinka montaa voidaan auttaa ja minkälaisin perustein.

– Haluaisimme auttaa useampia, mutta emme kerta kaikkiaan kykene. Diakonian käytössä oleva rahamäärä ei kasva samaa tahtia kuin avuntarvitsijoiden määrä.

Diakonia on muutakin kuin taloudellista apua

Viime vuonna tehdyssä valtakunnallisessa empatia- ja tunnettuuskyselyssä selvitettiin muun muassa, millaisia kirkon tehtäviä vastaajat pitivät tärkeinä.

Oululaiset vastaajat nostivat tärkeimpien asioiden kärkeen muun muassa vähäosaisista huolehtimisen, mutta kirkon tekemää auttamistyötä ei oikein tunnettu.

– Toisaalta on niitäkin tilanteita, että asioin kaupassa diakoniatyöntekijän vihreässä virkapaidassa ja ventovieras ihminen tulee kiittelemään, kuinka mahtavaa työtä diakonia tekee.

Pesosen mielestä on hyvä muistaa myös, että kirkon diakonia ei ole pelkästään taloudellista avustamista.

Diakonia pitää sisällään muun muassa sielunhoidollisia keskusteluja, ilmaisia ruokailuja, retkiä ja leirejä, ryhmätoiminta sekä talousneuvontaa.