Suru kannattaa jakaa

Seurakunnat järjestävät läheisensä menettäneille sururyhmiä. Ne antavat mahdollisuuden käsitellä suruun ja menetykseen liittyviä tunteita ja ajatuksia sekä saada vertaistukea.

Limingan seurakunta avaa tammikuussa alkavan sururyhmänsä myös lähiseurakuntien ihmisille.

– Tälle syksylle suunniteltu ryhmä peruuntui, koska osallistujia ei ollut tarpeeksi. Sama on huomattu isommillakin paikkakunnilla, sanovat Limingan seurakunnan diakoniatyöntekijät Heini Karhumaa ja Sanna Mettovaara.

He ajattelevat, että ilmiön taustalla on muutos suremisen tavoissa ja ylipäätään siinä, miten kuolema on näkyvillä.

– Kuolema on muuttunut jollakin tapaa yksityisemmäksi. Tämän seurauksena suremisestakin on ehkä tullut niin yksityinen kokemus, että kynnys hakea tukea on korkea, Mettovaara ja Karhumaa pohtivat.

– Läheisen kuolemaa seuraavaan tunteiden käsittelyyn vaikuttaa ehkä sekin, että kuolema on viety piiloon sairaaloihin ja laitoksiin. Kuolemasta on tullut monelle niin vieras asia, että sitten kun se on ajankohtainen omassa lähipiirissä, ei ehkä osata lähteä hakemaan kanavia surun käsittelyyn, Mettovaara sanoo.

– Vaikka kuinka haluaisimme olla ajattelematta kuolemaa, se koskettaa meistä jokaista vuorollamme, Karhumaa lisää.

Vertaistuki auttaa suruun liittyvien tunteiden purkamisessa

Suruun liittyy tunteita, jotka voivat tuntua yllättäviltäkin. Vihaa, häpeää, huojennusta, syyllisyyttä ja muita tunteita voi olla vaikea sanoittaa läheisille, mutta niitä on hyvä päästä purkamaan sururyhmässä.

– Surun jakamisella on positiivisia vaikutuksia. Jaettu suru puolittuu, Mettovaara ja Karhumaa tietävät.

He korostavat, että sururyhmään osallistuvan ei tarvitse vuodattaa kaikkia syvimpiä tuntojaan. Riittää että jakaa sen verran kuin itsestä hyvältä tuntuu.

– Meidän työntekijöiden tehtävä on luoda tapaamiskerroille tietyt raamit ja turvallinen ilmapiiri, jossa uskalletaan jakaa kokemuksia ja jokainen saa tarpeeksi tilaa.

Ohjaajat tuovat tapaamisiin alustuksen, jossa viritetään keskustelu esimerkiksi tunteista, muistoista, arjesta, toivosta tai tulevaisuudesta.

Itselle tärkeää ihmistä saa surra

Karhumaan ja Mettovaaran mukaan sururyhmään osallistuva saa apua siitä, että pääsee sanomaan omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan ääneen ja kuulee muiden ryhmässä olevien kokemuksia.

– Ryhmästä voi saada oman suruun ja kaipaukseen näkökulmia, joita ei ehkä itse ole tullut ajatelleeksi.

Ryhmässä on syntynyt myös ihmissuhteita arjen turvaverkoksi.

– Erään sururyhmän leskistä muodostui tiivis porukka, joka jatkoi yhteydenpitoa sururyhmän päätyttyä.

Sururyhmään osallistumista ei ole rajattu sen perusteella, kuka on kuollut.

– Kyseessä ei tarvitse olla oman puolison, lapsen tai vanhemman menetys. Surra voi vaikka omaa tätiä tai omaa ystävää. Mettovaara ja Karhumaa sanovat.

– Ei kannata ajatella, että sururyhmään ei voi mennä koska edesmennyt oli ”vain ystäväni” tai ”vain kaukainen sukulainen”.  Saat surra sinulle tärkeää ihmistä.

Elämä jatkuu, suru muuttaa muotoaan

Diakoniatyöntekijät eivät puhu surutyöstä vaan mieluummin matkasta surun kanssa.

– Surulla ei ole mitään kaikille yhteistä alkuhetkeä eikä se pääty minään tiettynä ennalta määriteltynä hetkenä. Ihmisen mieli ei toimi niin. Siksi vertailu onkin turhaa. Yksi voi päästä puolison kuolemasta yli vuodessa, toinen voi surra vuosia. Suremista ei tarvitse kiirehtiä lopettamaan. Jokaisella on omanlaisensa suru.

– Suru voi kulkea rinnalla jopa koko loppuelämän, Karhumaa sanoo.

Sururyhmässä opetellaan käsittelemään surua, ottamaan sen osaksi elämää ja elämään surun ja kaipauksen kanssa. Hyviä muistoja nostetaan surevalle voimavaraksi.

– Elämä jatkuu eikä surukaan pysy koko aikaa samanlaisena. Surun sävyt muuttuvat alun tummemmasta vähitellen haaleammiksi, Mettovaara toteaa.

• Sururyhmä alkaa 16.1.2024. Ilmoittautumiset 9.1. mennessä: sanna.mettovaara@evl.fi, 044 752 1227 tai  heini.karhumaa@evl.fi, 044 752 1226. Kuusi kertaa kokoontuva ryhmä on tarkoitettu liminkalaisille sekä lähiseurakuntien ihmisille.

Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit antaa palautetta toimitukseen.