Jukka Takalo haluaa olla universaalin rakkauden lähettiläs – "Voin omalla panoksellani kannustaa ihmisten ajattelua siihen suuntaan, että toivoa on aina olemassa"

Jukka Takaloa voisi tituleerata vaikkapa kulttuurialan monitoimikoneeksi: tittelilistalta löytyvät muun muassa käsitteet laulaja, lauluntekijä ja kirjailija.

Takalon ja hänen nuoruudenaikaisen kaveripiirinsä ajatusleikeistä ovat saaneet versonsa nyt jo paikkansa Oulun kulttuurikentällä vakiinnuttaneet Ilmakitaransoiton maailmanmestaruuskisat sekä maailman vanhimman musiikkivideofestivaalin titteliä kantava Oulun Musiikkivideofestivaali.

Taiteilija-nimikettä hänen on kuitenkin edelleen hankala käyttää.

– Vaikka olen tienannut elantoni luovalta alalta jo pitkään, en ole oikein koskaan mieltänyt itseäni taiteilijaksi. Nyt olen hiljalleen alkanut hyväksyä taiteilijuuden osaksi itseäni.

Tänä vuonna Jukka Takalon taiteessa korostuu hipahtava ajatus universaalista rakkaudesta, jossa ihmiset ovat hyviä toisilleen.

Taiteilija tai ei, Takalo pitää tärkeänä sitä, että hänen tekemisellään on tarkoitus.

Tänä vuonna hänen taiteessaan korostuu hipahtava ajatus universaalista rakkaudesta, jossa ihmiset ovat hyviä toisilleen.

– Ajattelen, että voin omalla panoksellani kannustaa ihmisten ajattelua siihen suuntaan, että toivoa on aina olemassa. Taiteen keinoilla voi tuoda näitä asioita ihmisten mieliin ilon kautta ja toisia tukien. Toisaalta en pelkää konkretiaa; juuri tällä hetkellä vaikkapa ennallistaminen ja hiilensidonta ovat maailman pelastamisen kannalta keskeisiä, ja niitä tuon rinta rottingilla esiin.

Äiti, kirjasto ja Pikisaari

Haukiputaan Martinniemestä kotoisin oleva Takalo aloitti riimien kirjoittamisen 5-vuotiaana. Hän muistaa, että sanojen kanssa leikkiminen tuntui jo tuolloin tärkeältä.

– Äiti luki minulle kirjoja ääneen ja kirjoitti runoja. Vietin paljon aikaa Martinniemen kirjastossa, jonka olin lukenut läpi jo ala-asteen lopussa.

Takalon lukioaikainen kaveripiiri oli kiinnostunut kaikenlaisesta kulttuurikikkailusta.

– Teimme lyhytelokuvia VHS-kaseteille ja leikimme levyn äänitystä lukion fysiikanluokassa. Äänitimme musiikkia C-kaseteille, ja kun muutama vuosi myöhemmin kuuntelimme kasettia läpi, totesimme, että nämähän ovat hyviä biisejä. Tästä sai alkunsa Aknestik, Takalo muistelee.

Kulttuuri on oikeastaan sitä, mikä on kaikkein eniten suomalaisuutta ja meitä itseämme. Minulle se tarkoittaa Suomen kieltä, joka on mun äidinkieli ja taidetta jo itsessään. Suomi on mun sielun kieli.”

Kulttuuri kiinnosti Takaloa siinä määrin, että hän hakeutui myöhemmin Oulun yliopistoon opiskelemaan kirjallisuutta sekä aate- ja oppihistoriaa.

Videoalan oppia hän haki Pikisaaren käsi- ja taideteollisesta oppilaitoksesta.

– Pikisaaressa oli tosi hyvä taidekoulumeininki. Heikki Timosen luoma ilmapiiri on ollut todella tärkeää sekä minulle että monelle oululaiselle ilmiölle – Pikisaaresta ne musavideofestarit ja ilmakitarakisat lähtivät syntymään.

Yhteinen hetki luo yhteyttä

Takalo työstää tällä hetkellä vesireittiteemaisen albumitrilogian päätöslevyä.

Trilogian aikaisemmat levyt Vaarojen laulut (2018) ja viime vuonna julkaistu Jokivarsien laulut kuljettavat kuulijaa Takalon isän synnyinseudulta, Kuusamon vaaroilta, Oulujoen suiston kautta kohti merta.

– Olen jo tietyllä tapaa varttunut taiteilija, ja koen, että tämä trilogia on mun uran huipentuma jossakin mittakaavassa. Mulla on sellainen tuntu, että tämän levyn meri kuvastaa ehkä jonkinlaista sielujen merta, johon olen nyt sukeltamassa. Ammennan sieltä tällä hetkellä jotakin, joka tuntuu todella intiimiltä.

”Yhteyden luominen vaatii yleisön lukemista, ja siinä koen olevani hyvä. Kun yhteys löytyy, tulee olo siitä, että omalla tekemisellä on merkitystä.”

Intiimiyttä ja aitoutta Takalo lupaa myös Taustatarinaklubin keikalle.

Settilistaan on kirjoitettu ainakin muutaman vielä julkaisemattoman kappaleen nimet.

– Soitan varmasti myös tunnetuimpia kappaleitani. Minussa asuu tällä hetkellä vahva universaalin rakkauden ja lempeyden sanoma, joka vaikuttaa varmasti myös tuon keikan biisilistaan. Tämä voi tuntua kliseiseltä, mutta tässä ajankuvassa kliseet tuntuvat merkityksellisiltä.

Takalo ajattelee, että tiettyjen biisien sijaan keikan sielu syntyy siitä, minkälaisen hetken yleisö ja artisti saavat luotua yhdessä.

– Yhteyden luominen vaatii yleisön lukemista, ja siinä koen olevani hyvä. Kun yhteys löytyy, tulee olo siitä, että omalla tekemisellä on merkitystä.

Jukka Takalo esiintyy Taustatarinaklubilla Oulun Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6) sunnuntaina 11. toukokuuta. Ovet avataan yleisölle kello 15.40, keikka alkaa kello 16.