Saksofonisti Jimi Ahlroos on ihminen ensin ja muusikko sitten: ”Jos saan välitettyä ihmisyyttä toisille musiikin kautta, olen onnistunut työssäni”

Triangeli, nokkahuilu tai rytmimuna – soittimet, jotka putkahtavat ensimmäisenä mieleen, kun antaa ajatustensa vaeltaa ala-asteen musiikintunneille.

Jimi Ahlroos päätti tarttua isänsä kannustamana hieman haastavampaan soittimeen, saksofoniin.

Ensimmäiset sävelet hän puhalsi esiin alttosaksofonista yhdeksänvuotiaana, tuoreena Tuiran ala-asteen musiikkiluokkalaisena.

– En vielä siinä vaiheessa hahmottanut, minkälainen soitin saksofoni oikeastaan on. Isä mainitsi minulle ennen musiikkiluokan alkua, että saksofoni on hieno soitin, valitse se, Ahlroos naurahtaa.

Musiikkikipinän Ahlroosiin sytyttivät musikaaliset vanhemmat: pitkän linjan muusikkoisä ja varhaiskasvatuksessa työskentelevä äiti.

– Kotona oli yleensä radio päällä, ja äiti lauloi paljon. Laulaminen tarttui myös minuun, Ahlroos muistelee.

Tartun aina tilaisuuteen, jos keikalla on mahdollisuus laulaa esimerkiksi taustalauluja.

Laulu veikin ala-asteikäisen Ahlroosin mukanaan. Kavereiden kanssa perustetun rockbändin ohjelmistoon kuului muun muassa AC/DC:n, Twisted Sisterin, Iron Maidenin ja Black Sabbathin kappaleita, joita laulettiin asiaankuuluvasti korkealta ja kovaa.

– Löysin laulamisen tätä kautta hieman vahingossa, ja se on edelleen mulle todella tärkeää. Tartun aina tilaisuuteen, jos keikalla on mahdollisuus laulaa esimerkiksi taustalauluja.

Koronapandemia syvensi osaamista

Oululaismuusikoille tuttuun tapaan Ahlroosin polku kulki Pohjankartanon yläasteen kautta Madetojan musiikkilukioon. Väliin mahtui myös opistotason opintoja Oulun konservatoriossa.

Hieman ennen lukion alkua sähkökitaran soittamiseen keskittynyttä Ahlroosia pyydettiin mukaan Madetojan musiikkilukion ja Oulun konservatorion Big Bandiin, Oulu Youth Jazz Orchestraan.

Rockin ja bluesin maailmassa itsensä marinoineelle Ahlroosille jazz oli musiikkigenrenä uusi.

”Tenorisaksofoni on tosi laajarekisterinen soitin. Siitä saa pehmeän ja lämpimän soundin, ja sen laaja-alainen rekisteri ja soundi teki vaikutuksen”, Jimi Ahlroos kuvailee.

– Opettajani Jaakko Jauhiainen ehdotti, että siirtyisin alttosaksofonista tenorisaksofoniin. Soittimen vaihto avasi mulle täysin uuden maailman, ja viimeisteli musiikillisesti suunnan, mitä kohti lähdin menemään.

Hetkeä ennen ylioppilaaksi valmistumista sekä Ahlroosin että koko maailman arkeen iski koronapandemia.

Ahlroosille se tarkoitti yhtä aikaa keikoista tyhjentynyttä kalenteria ja loputtomasti vapaata treeniaikaa.

– Oli hämmentävää, että tuona aikana, 19-vuotiaana, löysin jopa meditatiivisen tavan lähestyä harjoittelua. Sisäistin pandemiakaranteenin aikana sellaisia musiikillisia asioita, joita kiireinen arki ei välttämättä olisi sallinut.

Oikeat ihmiset soittamassa

Ahlroos tasapainoilee tällä hetkellä Taideyliopiston Sibelius-Akatemian jazzmuusikon opintojen ja keikkailevan artistin maailmojen välillä.

Hän pitää koulutusta tärkeänä osana muusikoksi kasvamista.

– Ajattelen kuitenkin, että sitä oppia, mitä itse työstä eli keikkailusta, esiintymisestä, säveltämisestä ja studiomuusikkona olemisesta saa, mikään koulu ei pysty korvaamaan. Työelämä ja opiskelu tukevat mielestäni hyvin toisiaan, eikä kumpikaan poissulje toista.

On ollut hienoa huomata, että moni Suomen huippuartisteista toivoo oikeita ihmisiä soittamaan levyilleen.

Ahlroos tiedostaa olevansa todella onnekkaassa asemassa – hän on työllistynyt lyhyessä ajassa useaan eri produktioon ja päässyt tekemään, näkemään ja kokemaan paljon.

Ansioluetteloon hän voi listata muun muassa kahden kesän kiertueet Ege Zulun kanssa sekä trio- ja kvartettiyhtyeet, joita Ahlroos luotsaa itse.

Hän on mukana myös Unitet- ja Peela-nimisissä yhtyeissä.

– Keikkailun lisäksi teen studiotyötä sekä puhallinsovituksia eri artistien biiseihin. On ollut hienoa huomata, että moni Suomen huippuartisteista toivoo oikeita ihmisiä soittamaan levyilleen.

Ahlroos kertoo pistäneensä merkille, että ihmisillä on jo pidemmän aikaa ollut jonkinlainen kaipuu tietynlaisiin vanhoihin formaatteihin. Tämä näkyy esimerkiksi vinyylilevyjen käytön elpymisenä.

– Formaattina vinyyli antaa aikaa syventyä musiikkiin tai vaikkapa albumikokonaisuuksiin, kun kappaleita ei pysty vaihtamaan tai ohittamaan yhdellä sormenpainalluksella.

Loputtomasti esikuvia

Ahlroos kertoo hakeneensa vaikutteita saksofonin soittoon niin suomalaisilta kuin amerikkalaisilta esikuvilta. Inspiraation lähdelista on todella pitkä: Jussi Kannaste, Manuel Dunkel, Joonatan Rautio, Mikko Innanen, Pauli Lyytinen, Pope Puolitaival, Jouni Järvelä, John Coltrane, Sonny Rollins, Joe Henderson, Charlie Parker, Seamus Blake, Mark Turner ja Joshua Redman – muun muassa.

Koulumaailmasta Ahlroos haluaa poimia nimilistalle vielä arvostamiaan nimiä, kuten Pauli Sitomaniemi, Sven Seebeck ja Anu Räihälä.

– Olen päässyt onnekseni tapaamaan ja työskentelemään useiden ihailemieni artistien kanssa. On ollut ihanaa ja tärkeää huomata, että he ovat ihmisiä ensin ja muusikoita sitten.

– Koen tärkeäksi tutkia musiikin avulla sitä, minkälainen ihminen haluan olla. Tiedän, että olen herkkä, ja haluan, että se valuu ulos musiikistani. Olen onnistunut työssäni, jos saan välitettyä ihmisyyttä toisille musiikin kautta. 

Muusikko toimii antennina

Herkkyys, muusikkous ja musiikin voima ovat vahvasti läsnä Ahlroosin puheessa. Hän kuvaa saksofonin soittamisen tuntuvan parhaimmillaan siltä, että soittimen kanssa sulautuu yhteen.

– Muusikkouden ytimessä on mun mielestä jonkinlainen antennina toimiminen: se, että musiikki tapahtuu esittäjän kautta. Mulle on tosi tärkeää välittää keikoilla positiivista ja hyväntahtoista energiaa, joka parhaassa tapauksessa kimpoaa yleisöstä takaisin ja jää väreilemään ihmisten välille huoneilmaan. Noissa tilanteissa tapahtuu usein musiikillisesti jotakin sellaista, johon ei voi itse vaikuttaa. Se vaan tapahtuu.

”Minulle tuli kerran keikan jälkeen eräs ihminen sanomaan, että soittoni oli liikuttanut hänet kyyneliin saakka. Pidän todella tärkeänä sitä, että pystyn välittämään tuollaista energiaa muille.”

Ahlroos odottaa malttamattomana Taustatarinaklubin keikkaa Vanhan pappilan intiimissä miljöössä. Ahlroosin nimeä kantavassa triossa kontrabassoa soittaa Tuomo Purhonen ja rumpuja Mooses Kuloniemi.

– Kaikkien opettajien ja esikuvien lisäksi omat soittokaverit ja lähellä olevat muusikot inspiroivat mua valtavasti. Olen säveltänyt trion musiikkia tietyssä mielessä heille: olen kuvitellut päässäni esimerkiksi sen, miten teen biisin niin, että nämä muusikot saavat musiikin ytimen irti nuoteista paremmin kuin olen sen itse kirjoittanut.

Jokaisella soittajalla on oma ääni

Saksofonin kanssa vaaditaan kärsivällisyyttä, Jimi Ahlroos huokaisee. Puhallinsoittimen hallinnan ytimessä ovat pääosin samat lihakset ja tekniikat, joita laulajat käyttävät oman instrumenttinsa kanssa: keuhkojen ja vartalon tuki, hyvä ryhti ja oikea hengitystekniikka.

– Soittaminen on fyysistä työtä, joka saattaa tuntua aluksi hieman ulkomusiikilliselta. Ajan ja harjoituksen kautta soittimen kanssa sulautuu lopulta yhteen.

Ahlroos muistuttaa, että jo ihmisen ainutlaatuisen anatomian vuoksi jokaiselle soittajalle syntyy oma ääni.

On siistiä huomata, että omassa soitossa kuulee esikuvien vaikutuksen, mutta lopulta ääni on kuitenkin aina oma.

– Sama välineistö ei sovi kaikille. Toiselle sopii paremmin alttosaksofoni ja toiselle tenori. Silläkin on oma merkityksensä, miten asioita kuulee itse musiikillisesti.

Ahlroos kertoo pitävänsä mielessään saksofonisti Jerry Bergonzin kehotusta tutkia ajatusta siitä, minkä muotoinen tai värinen se nimenomainen soundimaailma on, jota muusikkona haluaa lähteä luomaan.

– Bergonzi kannustaa myös kuvailemaan soundeja – onko se kirkas, tumma, kova, hiljainen vai ehkä niitä kaikkia yhtä aikaa. On tärkeää löytää esikuvia ja muusikoita, jotka inspiroivat omaa tekemistä ja antavat tienviittaa harjoittelulle. On siistiä huomata, että omassa soitossa kuulee esikuvien vaikutuksen, mutta lopulta ääni on kuitenkin aina oma.

Jimi Ahlroos Trio esiintyy Taustatarinaklubilla Oulun Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6) sunnuntaina 5. lokakuuta. Ovet avataan yleisölle kello 15.40, keikka alkaa kello 16.