Temmeksen kirkko on huolella vaalittu kulttuuriperinnön helmi

Temmeksen taajamassa sijaitseva, vuosina 1766–67 rakennettu puukirkko perustettiin alkuaan saarnahuoneeksi Temmeksen ja Kärsämän kyläläisten yhteisestä päätöksestä.

Perimätiedon mukaan kirkon suunnittelijana ja rakennustöiden johtajana toimi laajalti maailmaa kierrellyt talollinen Andreas “Antti” Louet Temmeksen Koskelankylästä.

Kirkon rakennustöihin ryhdyttiin ilman vahvistettuja piirustuksia. Tarinan mukaan Louet sai rakennettavakseen rukoushuoneen, mutta rakensikin kirkon.

Arvokas tukipilarikirkko

Temmeksen pieni länsitornillinen puukirkko on yksi Suomessa viimeiseksi rakennetuista tukipilarikirkoista.

Tukipilarikirkot olivat yleinen puukirkkotyyppi Pohjanmaalla 1600-luvulla. Niitä on rakennettu kaikkiaan satakunta ja eri lähteiden mukaan jäljellä on enää 12.

Temmeksen tukipilarikirkon länsipäädyssä kohoaa kaksikerroksinen renesanssitapuli.

Suurin osa tästä kirkkotyypistä on joko hävitetty uuden tietä tai palanut.

Tukipilaritekniikalla rakennetussa pitkäkirkkotyypissä seinähirsien jatkoskohdat on sijoitettu onttojen tukipilarien sisään. Pilarit näkyvät ulkonemina kirkon ulkoseinissä.

Lämmintunnelmainen kirkkosali

Temmeksen kirkkoon sisälle astuessa voi havaita hirsien olevan sisäpinnoiltaan verhoamattomia.

Keltaiseksi ja siniseksi peittomaalatut hirret nousevat vaakasuorassa linjassa runkohuoneen itäpäädyssä lähes katonharjaan saakka.

Tasalakinen ja melko matala tynnyriholvi on peittomaalattu siniseksi muistuttaen taivaanlakea.

Lautalattia on ruskeaksi lakattu. Temmeksen kirkon värien harmonia luo sisätiloihin rauhoittavan ja lämpimän tunnelman.

Yksinkertaisten ovettomien penkkien istumamukavuutta on paranneltu aikojen saatossa kallistamalla penkkien selkänojia ja leventämällä istuinlautoja.

Hirsikirkon sisäseinät ovat verhoamattomat ja keltaiseksi peittomaalatut.

Carl Christoffer Stadighin vuonna 1847 maalaama alttaritaulu muodostuu kolmen aiheen kokonaisuudesta.

Alttarilaite pylväineen ja kolmiopäätyineen on nähtävästi vuodelta 1847. Kulmikkaassa alttarikaiteessa on pulleat balusterireliefit ja alttarilaite on maalattu eri tyyppisiä marmorointeja jäljitellen.

Raahelaisen Carl Christoffer Stadighin vuonna 1847 maalaama alttaritaulu muodostuu kolmen aiheen kokonaisuudesta.

Alttaritauluun kuuluu Ristiinnaulittu, predellana Ehtoollisen asettaminen ja otsakolmiossa Voiton karitsa.

Alttaritaulun molemmin puolin on ikkunat, joista avautuu maisema metsän siimeksessä lepäävälle kirkkomaalle.

Viisisivuinen pyöreästi kaartuva saarnastuoli on valmistunut kirkon kanssa samaan aikaan.

Mustalla ja harmaalla marmoroidun saarnastuolin alareunassa on sininen kierteisnauha ja sen peilit on reunustettu vihreällä maalilla.

Viisisivuinen pyöreästi kaartuva saarnastuoli on valmistunut kirkon kanssa samaan aikaan.

Kahdeksankulmaisen katoksen pohjassa on Isä Jumalaa symboloiva aurinko. Katoksen kaaret kannattelevat ristipalloa, Kristuksen hallitsijatunnusta.

Renessanssitapuli ja pikkukirkko

Hirsirakenteisen kirkon länsipäädyssä kohoaa kaksikerroksinen renessanssitapuli.

Rakenteeltaan varsin erikoisen länsitornin tavoitteena on ollut ilmeisesti puutavaran säästön lisäksi tavallista tehokkaampi tilankäyttö.

Kaksipukkisessa kellotelineessä on riippunut vuodesta 1782 lähtien kirkon ainoa kello.

Tornin karniisimaisesti kaartuvat vesikatot ovat paanuilla katettuja, kuten myös kirkon runkohuoneen jyrkkä satulakatto sekä aumakattoiset kylkiäiset.

Pohjoispuolella sijaitsevaa sakaristoa vastapäätä oleva laajennus on rakennettu muuta kirkkoa myöhemmin vuonna 1847.

Pikkukirkoksi kutsutun kylkiäisen rakentamisen tavoitteena oli niin kirkkosalin laajentaminen.

Hirsikirkon julkisivut ovat rimalautaverhoillut ja punamultamaalilla maalatut, lukuun ottamatta tornin ylintä, vaaleaksi maalattua kellohuonetta.

Ikkunat, ikkunoiden ja ovien kehykset sekä kirkon puuportaiden kaiteet ovat valkoisiksi maalatut.

Kirkon kolme ulko-ovea ja kellotornin luukut ovat puolestaan vaalean keltaisia. Kellotornin huipulla ja rakennuksen itäpäädyssä kohoavat viiritangot.

Kirkkotarhan kiviaitauksen yhteydessä on hirsinen ja pyramidikattoinen porttihuone, joka on luultavimmin myös Antti Louetin rakentama.

Kirkon portin pielessä seisoo Suomen suurin vaivaisukko, pituutta sillä on lähes kaksi metriä.

Porttihuoneen vieressä vartioiva Suomen suurin vaivaisukko odottaa rakennussuojien purkua.

Juho Kandelbergin vuonna 1858 tekemällä vaivaisukolla on rautapellistä tehty silinterihattu, rautapeltitakki, suorat housut ja kävelykeppi.

Osa kulttuurihistoriallista rakennusperintöä

Kirkkoon on tehty useita korjaus- ja muutostöitä aikojen saatossa.

Vuonna 1847 Herman Malmbergin johdolla tehtiin ratkaisevasti kirkon ulkomuotoon vaikuttanut laajennus- ja kunnostustyö.

Niin sanottu Pikkukirkko rakennettiin ja kirkon sisäseinät maalattiin ensimmäisen kerran.

Arkkitehti D. Dahlbergin laatiman korjausehdotuksen mukaan vuonna 1933 toteutetussa korjauksessa uusittiin muun muassa kirkon ulkovuoraus ja vesikattojen paanutukset.

Uusi balusterikaiteinen lehteri rakennettiin ja kirkon ikkunat uusittiin sekä sakariston länsiseinään puhkaistiin oviaukko.

Vuonna 1958 kamiinoiden tilalle hankittiin uudet öljykäyttöiset lämmityslaitteet, kirkko sähköistettiin, kirkkosali maalattiin, ja lautalattia sekä penkit uusittiin rakennuskonservaattori Th. Lindquistin laatiman korjausehdotuksen mukaan.

1984 kirkossa tehtiin korjaus arkkitehtitoimisto Huusko & Teppo Ky:n suunnitelmien mukaan. Muun muassa lattiasienen lahottamat lattiat uusittiin, kirkkoon asennettiin sähkölämmitys ja sakaristoon vesijohto.

Paanukatto on uusittu tänä kesänä

Temmeksen kirkon viimeisin korjaushanke on juuri valmistunut.

Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n johdolla tehdyssä peruskorjaustyössä on uusittu kirkon ja porttihuoneen paanukatteet sekä tehty rakennusten ulkovaippaan ja kattorakenteisiin kohdistuvia rakennustöitä.

Muun muassa ulko-ovet, ikkunat ja luukut on huoltokorjattu ja porttirakennus on kengitetty.

Paanukatot ovat kulttuurihistoriallista rakennusperintöä ja paanukaton uusiminen taitoa vaativa prosessi.

Katon uusimisen teki kempeleläinen useiden kirkkojen restaurointi- ja korjaustöissä mukana ollut Restaurointipuusepät Nuutti Ay, joka teki myös taidokkaasti valmistetut uudet mastokoristeet ja kukkoviirin.

Korjaustöiden yhteydessä kirkko sai uuden paanukatteen lisäksi uuden kukkoviirin.

Temmeksen kirkko on säilyttänyt hyvin alkuperäisen ulko- ja sisäarkkitehtuurinsa ominaispiirteet useista korjaus- ja muutostöistä huolimatta.

Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kirkkorakennukset on pidetty arvoisessaan kunnossa ja juuri valmistuneen peruskorjauksen ansiosta ne ovat valmiit kohtaamaan tulevatkin vuosikymmenet.

Temmeksen kirkko

• Valmistumisvuosi 1767
• Kirkon suunnittelija Andreas “Antti Kallenpoika” Louet
• Alttaritaulu Carl Christoffer Stadigh
• Vinkki: Temmeksen kirkko avataan jälleen yleisölle torstaina 31. lokakuuta kello 18 järjestettävässä kirkon käyttöönottojuhlassa ja piispanmessussa.

Kirjoittaja työskentelee suunnittelijana restaurointiin ja korjausrakentamiseen erikoistuneessa arkkitehtitoimistossa.