Turkan pihaseurat ovat oulujokisille jo perinne
Martti Turkan pihanurmelle on aseteltu kymmenittäin muovituoleja jo 17 vuonna kesäaikaan. Pihaseuroissa kuullaan puheita, lauletaan toivevirsiä ja kahvitellaan jokimaisemassa.
Kappalainen Heikki Pesämaa oli käsitteli puheenvuorossaan sunnuntain raamatuntekstejä.
Martti Turkka alkoi aikanaan pitää pihaseuroja kotipihallaan yhdessä vaimonsa kanssa. Leskeksi jäätyään Turkka kertoo meinanneensa jo lopettaa koko homman, mutta jatkoi sitten kuitenkin.
Pihaseurojen isäntänä hän tarjoaa tilan ja nisukahvit. Muovituolejakin löytyy varastosta, tarvittaessa voi lainata lisää naapurista.
Seurakunnasta on paikalla pappi ja kanttori, tänä vuonna kirkkoherra Ilkka Mäkinen ja kanttori Lauri Nurkkala.
Kirkkoherra Ilkka Mäkinen kiittää Martti Turkkaa pihaseurojen järjestämisestä.
Suurin osa kävijöistä on Turkalle vuosien ja vuosikymmenten varrelta tuttuja, mutta aina mukana on myös ensikertalaisia. Seurat ovatkin aivan kaikille avoimet.
Aluksi kaikille jaetaan virsikirjat. Väen tervetulleeksi toivottava Martti Turkka muistuttaa vielä, että seuroissa ei ole lukkoon lyötyä ohjelmaa.
– Saa tulla puhumaan kuka haluaa ja toivoa samalla virsiä. Mutta aloitetaan Suvivirrellä, vaikka alkaa tuo kesä lopuillaan ollakin.
Katoksen alla soittava kanttori aloittaa komealla äänellä, ja paikalla olijat laulavat mukana tuttua virttä.
Ensimmäisenä puheenvuoron nappaa Tellervo Suoranta-Sallinen. Hän kertoo kesän olleen täynnä luopumista, sillä siihen on mahtunut useita hautajaisia. On tärkeä tehtävä olla saattamassa yhdessä läheisiä.
Joesta kuuluu kohinaa ja tuuli kahisee puissa ja tiputtaa muutamia lehtiä. Välillä kahina on niin kovaa, että puheesta on hankala saada selvää. Tuntuu, kuin luonto alleviivaavaisi Suoranta-Sallisen kertomaa: kaikki on väliaikaista.
Taivas on harmaa, muttei sada. Suomen lippu liehuu komeasti tuulessa.
Seuravaksi lauletaan yhdessä virsi 575. Sadon kasvattamisesta Luojan suojeluksessa kertova virsi sopii hyvin vuodenaikaan. Siinä lauletaan muun muassa näin: Soi syksy kiitostasi maan kaiken kasvusta. Nyt kiittää sydämemme, kun meitä rakastat, suot toivon elääksemme ja hoivaat, johdatat.
Heikki Pesämaa ottaa seuraavan puheenvuoron. Hän pohtii sunnuntain evankeliumia, jossa kerrotaan rikkaan miehen taloudenhoitajasta. Kiimingin seurakunnassa kappalaisena työskentelevä Pesämaa toteaa, että papin ammatti on viheliäinen ja tämä aika varsin tympeä.
– Liikaa pitää olla mieliksi eikä ihmisiä saa enää syyllistää.
Virreksi Pesämaa toivoo Pentti Hölsän sanoittamaa virttä 207. Sen ensimmäisessä säkeistössä todetaan: Kun en itse selvää saa, mikä mieltä ahdistaa, Jeesus saanhan olla tässä hiljaisuutta pyytämässä.
Kansanedustaja Juha Hänninen oli yksi pihaseurojen puhujista.
Kurkiaura lentää äännellen yli ja pienemmät linnut aloittavat sirkutuksensa, kun eteen nousee Juha Hänninen. Hän puhuu omien lahjojen käytöstä. Lopuksi hän lukee presidentti Kyösti Kallion rukouksen maamme puolesta.
Kansanedustajan virsitoive on Suojelusenkeli, joka löytyy uusimmissa virsikirjoissa numerolla 971. Seuraväestä suurimmalla osalla on vanhempaa painosta, mutta tutun virren sanat osataan ulkoa.
Viimeisenä eteen nousee Ilkka Mäkinen. Kirkkoherra käy puheessaan läpi vaikeita aikoja, kuten nälkävuosia, ja niistä selviytymistä. Sadon onnistuminen ja luonnon antimet ovat elintärkeitä ihmiselle.
Myös Mäkinen toteaa, että julkiset virat ovat viheliäisiä virkoja, joiden hoitamisessa tulee yleensä aina arvostelua.
– Jos toimit omantuntosi mukaan ja palvelet muita, olet hyvällä asialla.
Kirkkoherran virsitoive on 249: Pois kirkas suvi kulkee. Syksyn tulosta kertovaa virttä käytetään paljon hautajaisissa, kerrotaanhan siinä myös ylösnousemuksesta: Pois korjuuhetkeen kulki myös matka rakkaamme, kuin päivän kirkkautta, me häntä kaipaamme.
Helena Ylimaula Hintan Martoista laski kahvia pahvimukeihin.
Mäkisen lukeman Herran siunauksen jälkeen seuraväki onkin valmista kahville. Hintan Marttojen tarjolle laittamat pullat ja kakut saavat seurakseen höyryävän kuumaa kahvia.
Osaa juo seisaaltaan, osa suuntaa saunarakennuksen terassille nauttimaan maisemista tuulensuojaan ja osa istahtaa saunakamariin.
Parituntisen seurarupeaman jälkeen auto kerrallaan väki suuntaa kotimatkalle. Moni kertoo toivovansa, että perinne jatkuisi myös seuraavana vuonna.
– Aika monta kertaa olen viime vuosina sanonut, että tämä on viimeinen kerta, mutta katsotaan nyt, Martti Turkka tuumii.
Pihaseurojen päätteeksi laskettiin lippu salosta.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.