Eheys ja pyhyys on huomioitava kun vanhoja kirkkoja suojataan paloilta

Toivottavasti en näe enää yhdenkään merkittävän puukirkon palavan. Kirkkopaloissa suomalainen rakennusperintö vähän kerrallaan katoaa. Näin sanoo arkkitehti Teemu-Oskari Kiiveri.

Kiiveri tekee parhaillaan kirkollisen rakennusperinnön suojelemiseen liittyvää väitöskirjatutkimusta. Aiheena on vanhojen puukirkkojen palosuojaus ja siihen liittyvät arkkitehtoniset haasteet.

Suomalainen puu- ja perinnerakentaminen sekä kirkollinen rakennusperintö kiinnosti Kiiveriä jo opiskeluaikoina.

– Juuri vanhoissa puukirkoissa paikallinen rakennustaito näkyy puhtaimmillaan.

Kiiveriä kiinnostaa myös se, miten pyhyys voidaan tuoda esiin arkkitehtuurin kautta ja miten pyhyyden tunne ohjaa kirkossakävijää.

Kiiveri aikoo selvittää, miten palosuojelu voidaan toteuttaa

vanhoissa kirkkorakennuksissa niin, että samalla vaalitaan sitä,

mikä kullekin kirkolle on ominaista.

Väitöskirjatutkimuksellaan Kiiveri haluaa herättää keskustelua kirkkorakennusten suojelun tavoista ja kirkollisesta rakennusperinnöstä yleisemminkin.

– Tavoitteena on myös luoda opas tai työkalu seurakuntien ja kiinteistöjä hallinnoivien tahojen päätöksenteon tueksi.

Ennen vuotta 1917 rakennetut kirkolliset rakennukset ovat kirkkolailla suojeltuja. Tavoitteena on säilyttää rakennettua kulttuuriympäristöä sekä vaalia kirkollisten rakennusten ominaisluonnetta ja erityispiirteitä.

Kiiveri aikoo selvittää, miten palosuojelu voidaan toteuttaa vanhoissa kirkkorakennuksissa niin, että samalla vaalitaan sitä, mikä kullekin kirkolle on ominaista.

– Hiukan kärjistäen voisi ajatella, että vedetään vain joka kirkkoon sprinklerit ja käytetään rakentamisessa palosuojausmateriaaleja. Samalla vuosisatoja vanhojen kirkkojen eheys – toisin sanoen aitous – kärsisi.

Vanhoja kirkkoja ei voi suojella pelkkä eheys tai pelkkä palonsuojaus edellä, Kiiveri toteaa.

– Kirkossa saattaa olla esimerkiksi arvokkaita seinämaalauksia tai irtaimistoa. Onko tilaan palosuojelun nimissä aiheellista asentaa tilaan sopimaton sammutuslaitteisto – vai löytyisikö jokin muu tapa, jossa yhdistyisi palosuojaus ja rakennusperinnön suojelu?

Oikeanlaisilla palonsuojausmenetelmillä kirkkotilan pyhyys saadaan säilytettyä.

– Pidän tärkeänä, että myös se pyhyyden tunne kirkkotilassa säilyy. Uskon, että oikeanlaisilla palonsuojausmenetelmillä pyhyys saadaan säilytettyä eikä kirkkotilaan tarvitse kajota.

Vanhojen puukirkkojen palosuojauksen arkkitehtoniset haasteet eivät Kiiverin mukaan liity pelkästään visuaaliseen puoleen, näkyville jääviin asioihin. Haasteena on myös säilyttää rakennusmenetelmät ja rakennusmateriaalit alkuperäisinä.

– Myöskään palosuojausmenetelmät eivät rajoitu ainoastaan teknisiin asennuksiin vaan myös siihen, miten rakennuksen käyttöä ohjataan.

– Kirkkojen turvallisuussuunnitelmia voidaan täydentää laatimalla toimenpiteet palotilanteita varten: miten rakennuksesta poistutaan, miten arvokas irtaimisto pelastetaan, miten voidaan tehdä esisammutustöitä ja niin edelleen. Käytön ohjausta on sekin, että opastetaan, miten ja missä aitoja kynttilöitä voidaan käyttää.

Väitöskirjatutkimustaan varten Kiiveri käy Ruotsissa ja Norjassa, missä on peräti 1100-luvulta säilyneitä puukirkkoja.

– Selvitän, miten niissä on palosuojaus toteutettu ja mitä tehdyistä ratkaisuista voitaisiin oppia meillä Suomessa.

Uuden kirkon suunnittelu on harvinainen kunnia

Kirkkoja turvaamaan on asennettu paloilmoittimia, kameravalvontaa sekä automaattisia sammutuslaitteistoja, jotka palon havaittuaan lähettävät hälytyksen pelastusviranomaisille ja pyrkivät sammuttamaan palon tai ainakin hillitsemään sen leviämistä kunnes pelastuslaitos ehtii paikalle.

Vanhojen kirkkojen menettämisiltä ei silti ole vältytty. Kymmenen viime vuoden aikana Suomessa on palanut kolme vanhaa puukirkkoa.

Vuonna 2016 tuhoutui Ylivieskan 1786 valmistunut kirkko tuhopoltossa. Kaksi vuotta myöhemmin Kiihtelysvaaran 1770 valmistunut puukirkko Pohjois-Karjalassa paloi maan tasalle tuhopolton seurauksena.

Palossa menetettiin myös vuonna 1881 valmistunut Rautjärven kirkko. Tuhopolttaja sytytti kirkon tuleen joulupäivän aamuna vuonna 2022. Teemu-Oskari Kiiverillä ei ollut mitään henkilökohtaisia siteitä Etelä-Karjalaan eikä kyseiseen Rautjärven kirkkoon, mutta surullisin mielin hän seurasi tiiviisti tapahtumia kirkonmäeltä median välityksellä.

Nyt, pari vuotta myöhemmin, tienoo on Kiiverille henkilökohtaisesti tärkeä: palaneen kirkon kivijalan lähelle noussut uusi kirkko on hänen suunnittelemansa. Harjannostajaisia vietettiin tammikuussa ja kirkko vihitään käyttöön tällä tietoa elokuussa.

– Rakennuksen muodot, materiaalit ja ratkaisut olivat minulle suunnittelijana tietysti jo tuttuja, mutta oli sanoinkuvaamattoman hienoa seurata rakentamisen edistymistä. Ja tietysti on aivan eri asia nähdä valmis rakennus paikan päällä kuin katsella sitä tietokoneen ruudulla. On ollut kunnia päästä suunnittelemaan kirkkorakennus.