Vapauden huumaamat motoristit

Pertti Korkeamäki istuu valtavan Yamaha Virago 1100 -pyöränsä päällä.

– Ensimmäinen pyöräni oli Vespa Piaggio, semmoinen satapiikkinen. Siitä se innostus lähti, ja pyörien koko rupesi kasvamaan, hän muistelee.

Pertin ystävä, Tuuli Olsonen, taas kertoo ensimmäisen pyöränsä olleen Honda Shadow, sellainen, jossa oli mailimittari. Se teki pyörästä erityisen.

Tällä hetkellä Tuuli ei omista omaa pyörää, mutta kulkee mukana kyytiläisenä. Tuulilla pyöräilyharrastus kulkee verissä: hänen isänsä täytti vastikään 80 vuotta, ja ajaa yhä.

Kaksipyöräisellä pitkin maailmaa

Pertti ja Tuuli ovat nähneet maailmaa moottoripyörän selästä.

Pertin ikimuistoisin reissu on Yhdysvaltojen läpi kulkevan Road 66:n ajaminen päästä päähän. Matkalla Pertti tapasi amerikkalaisia motoristeja, joille hän sai useaan otteeseen kertoa, missä päin maailmaa Suomi sijaitsee.

Tuuli taas teki unohtumattoman matkan ystävänsä kyydissä. Reissussa tuli nähtyä muun muassa Italiaa, Romaniaa, Itävaltaa ja Saksaa. Hienoja muistoja jäi vuoristojen keskellä kulkevista reiteistä, sekä pitkistä tunneleista, jollaisia Suomessa ei ole.

Matkalle tulostettiin karttoja netistä, ja ne teipattiin hihaan kiinni. Matka taittui niitä seuraamalla – vaikka välillä ajettiin harhaankin. Reissut olivat värikkäitä, muistelee Tuuli.

Nykyisin reissaaminen on enemmän kotimaassa tapahtuvaa matkailua. Pertti kaipaisi maaston vaihtelua, Suomi kun on niin tasaista ajella.

Hän kertoo, että välillä ajaessaan Jyväskylään hän menee sinne oudompia reittejä, jotta olisi edes vähän vaihtelevampaa ja mäkisempää maastoa.

Kristillisyys herättää joskus ihmetystä

Moottoripyöräharrastus on molemmille henkireikä, jolla on suuri vaikutus mielenterveyteen. Pertin sanoin: se antaa kaiken.

Harrastuksen myötä on tullut uusia ystäviä. Gospel Riders -moottoripyöräkerhon jäsenet kokoontuvat ja viettävät aikaa yhdessä. Samanlaiset arvot ja elämänkokemukset yhdistävät heitä, mikä lisää yhteenkuuluvuutta.

Moottoripyöräilijät kohtaavat myös ennakkoluuloja. Usein kysytään, mikä on kristillinen moottoripyöräkerho, ja mitä siellä tehdään?

Moottoripyöräkerho ja kristillisyys on vissiin outo yhdistelmä.

– Moottoripyöräkerho ja kristillisyys on vissiin outo yhdistelmä, miettii Pertti.

Koska seurakuntatyö on sekä Pertille että Tuulille tuttua jo pitkältä ajalta, on selvää, että tämän kaltainen ryhmä sopii heille. Porukkahenki ryhmässä on aivan mahtava, tuumaavat molemmat.

Pertillä on 19 vuoden päihde- ja huumetausta. Sittemmin hän on pitänyt huumevalistusta nuorille ja puhunut aiheesta myös ammattiauttajille.

Tuuli on menettänyt nuoruudessaan huumeille monta ystäväänsä. Tuulilla itsellään on taustalla runsasta alkoholin käyttöä.

Tänä päivänä molemmat elävät päihteetöntä elämää, ja ovat kiitollisia siitä.

Koko kroppa mukana ajossa

Ehdottomasti parhaiksi puoliksi moottoripyöräilyssä molemmat sanovat vapauden tunteen. Vaikka ajetaan ryhmässä, pyörän selässä ollaan yksin.

– Jos vertaa moottoripyörällä ajoa autolla ajoon, on ero todella suuri, kertoo Tuuli.

Jos vertaa moottoripyörällä ajoa autolla ajoon, on ero todella suuri.

Pyörän selässä haistaa, maistaa, kuulee, tuntee ja näkee luonnon aivan silmiensä edessä, kun välissä ei ole tuulilasia tai peltiä suojana.

– Kun ajaa metsän reunustamaa tietä avoimen pellon kohdalle, koko kroppa reagoi siihen tunteeseen. Missään muussa kulkuneuvossa eivät aistit ole näin avoinna. Ja kun olet suojaton, on sinun oltava koko ajan valppaana, silmät ja korvat auki, Tuuli jatkaa.

– Jos jokin pelottaa, niin rekat. Ne ajavat turhan lähellä. Joskus tuntuu turvattomalta: sitä on melko pieni sen massan edessä, miettii Pertti.

Myös autoilukulttuurissa on toisinaan parantamisen varaa: vaikkapa vesisateella, kun auto ohittaa moottoripyörän. Palatessaan omalle kaistalle auto heittää kaiken veden motoristin päälle: siinä tulee hetkellinen sokeus, kun visiirille lentää vettä. Turvavälien tärkeys pitäisi muistaa.

Suomessa teiden kunto on onneksi hyvä. Tuuli sanoo Romaniassa joutuneensa läheltä piti -tilanteeseen. Tiet olivat huonossa kunnossa, eikä isoistakaan montuista ilmoitettu kuin vasta niiden kohdalla.

Moottoripyörä on kuin koira

Pertti ja Tuuli kertovat talvella odottavansa aina kevättä. Tuuli sanoo, että ennen hän inhosi kevättä, mutta nyt kevät tarkoittaa sitä, että rakas harrastus pääsee taas alkamaan.

– Sitä herää elämään, aivan kuin luontokin.

Uusiin ihmisiin on helppo tutustua moottoripyöräharrastuksen kautta. Pertti pohtii, että moottoripyörä on kuin koira tai lastenvaunut: kun sinulla on joku niistä mukanasi, on sinua helpompi lähestyä.

Fakta: Gospel Riders

• Kristittyjen motoristien ja moottoripyöristä kiinnostuneiden henkilöiden moottoripyöräkerho.
• Ryhmään on jokainen tervetullut juuri omana itsenään. Ketään ei tuomita, ja jokaista tuetaan ryhmän voimalla.
• Tapahtumat ovat päihteettömiä, ja kerhon jäsenet sitoutuvat päihteettömyyteen kerhon tunnuksissa esiintyessään.
• Toimii eri puolilla Suomea reilun kahdenkymmenen alueosaston kautta. Ne toimivat yhteiskristillisellä periaatteella, toisiaan kunnioittaen.