Veikko Päkkilä tykkää kahvinkeitosta

Liminkalainen Veikko Päkkilä on päässyt reilun vuoden tauon jälkeen taas kahvinkeittoon seurakuntaan.

– Muutama vuosi sitten seurakunnan diakonissa Marika Kamps houkutteli minut tähän hommaan. Siitä lähtien olen toiminut vapaaehtoisena kahvinkeittäjänä kerran viikossa järjestettävässä aamupuuro-kokoontumisessa.

Koko kansan aamupuuro on kaikille avoin tapahtuma, jossa nautitaan vapaaehtoisten kattamaa aamupalaa ja tavataan toisia ihmisiä. Korona-aika keskeytti kokoontumiset, ja tauko venyi reilun vuoden mittaiseksi.

– Minulle seurakunnan vapaaehtoistyö on myös sosiaalinen tapahtuma. Tuon reilun vuoden ajan olin käytännössä yksin kotona, hoidin vain pakolliset asiat kodin ulkopuolella.

Tietokone tuli Päkkilälle tutuksi, kun sen käyttöä oli aikaa opetella.

– Paljon on puhuttu siitä, miten nuoret ja työikäiset, jotka tekivät etätyötä, masentuivat sosiaalisten suhteiden puuttuessa. Kuinka paljon on puhuttu vanhuksista? Ei juurikaan.

– Vanhusten parissa yksinäisyyttä on todella paljon, ja se lisääntyi entisestään. On hyvä, että kokoontumiset ovat taas alkaneet ja ihmiset pääsevät tapaamaan toisiaan kasvotusten, Päkkilä miettii.

Vapaaehtoistyöt tuovat sisältöä elämään. Päkkilä toimii myös puheenjohtajana Limingan ja Lumijoen Sydänyhdistyksessä. Päkkilä muistuttaa, että seurakunnan kautta voi tehdä monenlaisia vapaaehtoistöitä.

– Ihmisillä voi olla ajatus, että seurakunnan kynnys on korkea: ei se kuitenkaan niin ole. Rohkeasti vain mukaan. Jokaiselle löytyy varmasti mielekästä ja mieluista tekemistä.

– Eikä koskaan tarvitse olla yksin, aamupalallakin porukkaa on koolla noin 30 henkeä, hän iloitsee.