Yhdessä potilaan ja hänen läheistensä turvana

Ihmisen kokonaisvaltainen hoito alkoi kiinnostaa Päivi Peltolaa hänen aloittaessaan työskentelyn teho-osastolla.

Juha Kyllönen on toiminut teho-osaston pappina 16 vuotta.

Kyllösen mukaan niin sairaalapastorin kuin hoitohenkilökunnan työnkuvaan vaikuttaa paljon se, minkä tyyppisellä osastolla työskentelee.

Teho-osastolla eletään hetkessä. Läsnä ovat elämän yllätyksellisyys, kriisit, traumat, menetyksen varjo ja onnettomuudet.

– Kun ihminen joutuu teholle, elämä tekee kuperkeikan. Moni omainen miettii läheisensä sairasvuoteen äärellä: näinkö ohikiitävää elämä oli?

– On elettävä tämä hetki, sillä huomisesta ei voi olla varma. Se, että elämällä on rajat, antaa meille rohkeutta elää täysillä tätä hetkeä, Kyllönen pohtii.

Sairaalapappi on osa hoitotiimiä

Olennaista sairaalassa on rauhallinen kohtaaminen. Sairaalapapit eivät kiertele teho-osastoilla potilaiden luona, vaan vaan he tulevat vain potilaan, omaisten tai henkilökunnan kutsumana.

Sairaalapapin palvelujen tarjoaminen on Päivi Peltolan mukaan teho-osastolla luonnollista. Hän on osa hoitotiimiä, aivan kuten fysioterapeutti tai sosiaalityöntekijä.

– Kun potilaan tilanne on akuutti, ja hoitohenkilökunnalla on kädet täynnä, potilaan läheiset istuvat omaisten huoneessa miljoona kysymystä mielessä. Tarjoamme silloin heille mahdollisuutta keskustella sairaalapapin kanssa.

Peltola arvostaa sitä, että sairaalapappi auttaa kaikkia vakaumukseen katsomatta.

– Ei ole väliä mihin kirkkokuntaan kuuluu. Tarvittaessa voimme kutsua myös potilaan oman uskontokunnan edustajan paikalle. Kaikille annetaan sama mahdollisuus.

Toipuneilta potilailta ja heidän omaisiltaan Peltola on kuullut, kuinka tärkeää on saada puhallettua hätä ja tuska ulos.

– Minullekin todetaan usein jälkikäteen, että oli hyvä kun tulit, me tarvitsimme tähän jonkun ulkopuolisen, Kyllönen kertoo.

Sairaalapastori antaa kiitosta hoitohenkilökunnalle.

– Omaisia on puhutellut se, että hoitajat jaksavat hoitaa myös heitä. Hoitajat ovat järjen ääni, kun omaisilla on ”pakka sekaisin”. He passittavat välillä myös omaiset levähtämään.

Vierellä tarvittaessa kuoleman hetkelle saakka

Teho-osastolla on sanonta: Teho on toivoa täynnä.

– Suurin osa potilaista paranee. Se oli itsellenikin positiivinen yllätys, kun siirryin tänne töihin, Päivi Peltola kertoo.

Osa potilaista ottaa yhteyttä hoitojakson jälkeen. He haluavat käydä läpi hoidon ja yhdessä kuljetun matkan.

– Tehohoidon jälkeen tämä on hyväkin tehdä, koska osa elämästä on pimennossa. Potilas on voinut olla tajuton pitkiäkin aikoja, Kyllönen tietää.

Tehohoitoa ei jatketa, jos ei ole toivoa paranemisesta. Silloin siirrytään elämän lopun hyvään hoitoon.

– On tärkeää, että saa koota elämän ehyeksi ja valmistautua kuolemaan. Loppuvaiheessa pyritään huomioimaan potilaan ja omaisten toiveet mahdollisimman hyvin, Peltola kertoo.

Sairaalapappien työ on pääasiassa keskusteluapua niin potilaalle kuin hänen läheisilleen. Hänen johdollaan voidaan myös rukoilla – kaksin tai joukolla – ja ehtoollistakin on tarjolla sitä kaipaaville.

Se, miten sairaalapastori sanoittaa tuskaa ja ihmisten surua rukoushetkissä on tehnyt vaikutuksen Peltolaan. Tekstit huomioivat eri tavalla ajattelevat ihmiset ja erilaiset tilanteet.

Juha Kyllönen kertoo puhuvansa aina tapauskohtaisesti. Tärkeää on, että tilanne on rauhoittava.

– Siinä taakka jätetään ihmistä suuremmalle, Jumalalle.