Oulun yhteisötiloista tuli suosittuja

Valtatie 53:ssa toimiva D-asema on ollut toiminnassa puoli vuotta.

Niin paikalliset ihmiset, yhdistykset ja m­uut toimijat ovat löytäneet paikan, kertoo yhteisötyöntekijä Rebekka Mitrunen.

– Olemme yllättyneet, miten aktiivisesti ihmiset haluavat järjestää toimintaa. Kohtaamisia on ollut noin 200 joka viikko. Moni käy useamman kerran viikossa.

Sade Aakko ja Riitta Johanna Laitinen Hyvän mielen talon Lautta-hankkeesta ohjaavat D-asemalla Kässäkerhoa, jossa kokeillaan kaikenlaisia kädellä tekemisen tapoja.

 

Kohtaamisia on ollut noin 200 joka viikko.
Moni käy useamman kerran viikossa.

Esimerkiksi maaliskuussa erilaisia toimintakertoja oli 98 ja kohtaamisia 1491. Toiminta ei ole pelkästään kolmehenkisen työntekijäjoukon harteilla, sillä mukana on myös 35 vapaaehtoista.

D-asema on avoinna läpi kesän, mutta silloin toimintaa pyritään viemään mahdollisimman paljon ulos. Jo talvikaudella on tehty yhdessä myös retkiä – niin makkaraa paistamaan kuin uimahalliin.

D-aseman idea on, että tila on auki aina silloin, kun siellä on ohjelmaa. Toimintakalenteri päivittyy kuukausittain.

– Yhteistyötä tehdään esimerkiksi Hyvän mielen talon, Kulttuurivoimalan, Oulun NNKY:n ja Oulun Seta ry:n kanssa, Mitrunen luettelee.
Aseman seinillä näkyy myös vaihtuvaa taidetta, tällä hetkellä esillä ovat Kipinän toimintakeskuksen väen tekemät työt.

Yhteisötyöntekijä Valtteri Kohvakka poseerasi mallina muotokuvaa piirtäneelle Allalle. Seinällä näkyy toimintakeskus Kipinän väen taideteoksia.

Nuoria ja maahanmuuttajia kaivataan lisää D-asemalle

Yhteisötyöntekijä Valtteri Kohvakka on kehittänyt yhteistyötä koulujen suuntaan. Merikosken koulun kaikki oppilaat käyvät vierailulla D-asemalla.

– Pidimme koululla Sovussa elämisen teemapäivän yhteistyössä Sovinto-ohjelman asiantuntijoiden kanssa. D-asema on kutsuttu mukaan myös koulun seuraavaan tapahtumaan.

Kohvakka on menossa kertomaan D-aseman tarjonnasta myös läheisessä päiväkodissa vanhemmille järjestettäville aamukahveille.

Lapsiperheitä käy tällä hetkellä vauvaperheiden vertaiskokoontumisessa ja SOS-lapsikylän järjestämässä mummun ja vaarin tuvassa. Koululaisia pistäytyy silloin tällöin, mutta enemmänkin olisi ilo nähdä.

Koululaisia pistäytyy silloin tällöin, mutta enemmänkin olisi ilo nähdä.

Tuirassa ja lähialueilla asuu paljon myös maahanmuuttajia. Heitä ei ole tavoitettu niin hyvin kuin olisi toivottu. Ukrainalaisia on käynyt jonkin verran.

– Jokin maahanmuuttajille suunnattu tapahtuma voisi helpottaa jatkoa, Mitrunen ja Kohvakka pohdiskelevat.

– Toiminnan alussa on pyritty pitkälti vastaamaan niihin tarpeisiin, joita on tullut ihmisten mukana.

Myllynurkka on myllyojalaisten toinen olohuone

Myllyojan seurakuntatalossa keskiviikkoisin kello 10–14 avoinna oleva Myllytupa avattiin maaliskuun puolivälissä.

Toiminta on lähtenyt käyntiin hyvin. Sellaisina viikkoina jolloin Myllyojan seurakuntatalossa tarjolla on ollut myös diakonian lounas, kävijöitä on ollut lähes 50, vähimmilläänkin parisenkymmentä.

Sirkka Pöykkö, Aila Lauren, Taisto Finni ja Pekka Lauren vaihtoivat kuulumisia ja lukivat päivän lehdet Myllytuvassa. Laurenit toimivat myös vapaaehtoisina tupaemäntänä ja -isäntänä, mutta kävivät nyt vain piipahtamassa.

Kuten D-asemalla, myöskään Myllytuvassa toiminta ei ole työntekijöiden harteilla. Myllytuvassa kahvia keittävät, tulijoita vastaanottavat ja juttuseurana toimivat vapaaehtoiset tupaemännät ja -isännät.

Myllytuvassa kahvia keittävät, tulijoita vastaanottavat ja juttuseurana toimivat vapaaehtoiset tupaemännät ja -isännät.

– Pidämme Myllynurkan avoinna myös kesän ajan. Silloin toiminta pyörii pääosin kesätyöntekijöiden voimin, jotta vapaaehtoisetkin saavat pitää lomaa, kertovat diakoniatyöntekijät Anu Fedotoff ja Ulla-Maija Ruotsalainen.

Myös Myllyojalla suunnitellaan toiminnan viemistä osittain ulos, ainakin seurakuntatalon sisäpihalle, johon olisi oiva paikka laittaa muutama kasvatuslaatikko kukille ja vihanneksille.

=> Mitä ajatuksia jutusta heräsi? Kerro ne täällä.