Moni vanhus miettii kuten Elli: mistä saan tukea ja apua, kun sen tarve koittaa?

Tutkimusten mukaan ikääntyvien turvattomuus on lisääntynyt ja luottamus avunsaantiin on heikentynyt.

Tänä vuonna Yhteisvastuukeräykseen lahjoittavat ovat tukemassa jalkautuvaa ja kohtaavaa vanhustyötä, joka vahvistaa arjen turvaa ja osallisuutta erityisesti kotona asuvien ikääntyvien parissa.

Haukiputaalaisen rivitalokodin olohuoneen sohvalta kantautuu hersyvää naurua. Siellä juttelevat seurakunnan diakoniatyöntekijä Sari Lukka ja haukiputaalainen Elli Koch.

– Mitäkö kuuluu? Semmoista rauhallista, tasaista ja tervettä elämää, Koch kuvailee.

Päiviin antavat rytmiä selkeät rutiinin. Aamut alkavat aamuteellä ja aamupuuron keittämisellä.

– Aamuyhdeksän aikaan palaan vielä tunniksi sänkyyn ja kuuntelen radiota. Muistojen bulevardi -ohjelman päätyttyä keitän päivän ensimmäiset kahvit ja luen tarkoin päivän lehden.

Kahvittelu on yksi Elli Kochin päivää ilostuttavista asioista.

Aamupäivällä on aika miettiä päivän ruokalistaa.

– Kaupassa kuljen autolla. Ajokortin uusiminen on pian edessä. Vähän jännittää, vieläkö saan kortin, kesällä 90 vuotta täyttävä Koch sanoo.

Kokkaamisen ja ruokailun jälkeen vuorossa on pieni päivälepo, josta virkistyneenä Elli lähtee joko kerhoon tai lenkille.

Tunnin lenkin jälkeen  Elli keittää kahvit ja katsoo television tarjontaa: vanhoja päivällä esitettäviä elokuvia. Elli on myös ahkera lukija. Kellon kirjasto onkin sopivasti läheisellä Kiviniemen koululla.

Mitä kautta apua, kun tarve tulee?

Elli Koch on pitkäaikainen seurakunnan vapaaehtoinen. Aiemmin hän muun muassa kulki hoivakoti Kultasimpussa juttelemassa, laulattamassa ja ulkoiluttamassa sen asukkaita. Nykyisin Elli on näkövammaisen Sepon ulkoiluystävä.

Tällä hetkellä Ellillä itsellään ei ole tarvetta ulkopuoliseen apuun. Arki hoituu pääosin omin voimin.

– Ei tässä ole mitään hätää. Mutta kyllä tuolla mielen perukoilla pieni huolenaihe kaihertaa: entäs kun tulee se hetki, jolloin tarvitsisin apua?

Elli katsahtaa vieruskaveriin sohvalla ja jatkaa:

– Onneksi keksin, että tuo Sarin puoleenhan minä sitten käännyn neuvoja tarvitessani.

Mukana seurakunnan toiminnassa

Elli kulkee vakituisesti seurakunnan Aamupuuro-akatemiassa maanantaisin sekä Sarin pitämässä kerhossa joka toinen torstai. Sunnuntaisin hän suuntaa kirkkoon Sepon kanssa.

Yksinäisyyden tunteesta Elli ei kertomansa mukaan kärsi.

– Seurakunnan jutuissa näen säännöllisesti ihmisiä ja onhan minulla myös soittoystäviä, joiden kanssa puhutaan tunnin ja joskus kahdenkin puheluita. Vieraita minulla ei tosin juurikaan käy; puoliso ei aikoinaan halunnut lähteä minnekään ja siitä se kyläilykulttuuri alkoi jäädä.

– Joskus kesäaikaan olet Elli maininnut, että on vähän hiljaista, kun seurakunnan säännöllinen toiminta loppuu kesäksi. Ja onhan se kieltämättä pitkä tauko, toukokuun lopusta syyskuun alkuun, Sari jatkaa.

Elli ajattelee, että tällä hetkellä elämässä on riittävä määrä ihmisten kohtaamisia.

– Mutta toivon, että joku kävisi joskus katsomassa sitten, jos joskus en jaksa enää itse lähteä kodin ulkopuolelle.

Aiemmin kyläyhteisössä tiedettiin ja tunnettiin vanhat ihmiset ja heitä käytiin auttelemassa. Nykyisinkin voisimme opettaa omia lapsiamme: naapurissa voi pistäytyä kysymässä mitä kuuluu ja tarjota apua.

Sari Lukan mukaan Haukiputaalla on Ellin kaltaisia vireitä kotona pärjääviä ikäihmisiä, mutta toisaalta myös vanhuksia, joille on ajankohtaista miettiä lähitulevaisuuden hoivapaikkaa.

– Terveys- ja hoivapalvelujen saatavuus on aihe, joka tuo arkeen turvattomuuden tunnetta ja vähän jopa pelottaa monia.

– Tuntuu hullulta, että vanhuspalveluista jatkuvasti vähennetään, vaikka vanhusväestön määrä kasvaa, Lukka sanoo.

Tällä hetkellä oululaisista noin 39 000 on 65-vuotiaita tai sitä vanhempia. Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan kymmenen vuoden kuluttua 65 vuotta täyttäneitä on noin 47 000 ja vuonna 2045 noin 53 000. Oululaisia on ennusteen mukaan tuolloin noin 252 000 eli joka viides oululainen olisi vähintään 65-vuotias.

– Hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen on tuonut meille pitkää ikää. Samaan aikaan tuntuu, että me vanhaksi elävät olemme ongelmajätettä, Elli Koch ihmettelee.

Herätään huolehtimaan lähimmäisistä

Sari Lukka haluaa herätellä ihmisiä pitämään huolta kansaihmisistä.

– Yhteistä tukemista tarvitaan, huolenpitoa vaikka siitä iäkkäästä naapurista. Takavuosikymmeninä kyläyhteisössä tiedettiin ja tunnettiin vanhat ihmiset ja heitä käytiin auttelemassa. Nykyisinkin voisimme opettaa omia lapsiamme, että naapurissa voi pistäytyä kysymässä mitä kuuluu ja tarjota apua.

– Haukipudas on kuitenkin vielä sillä tapaa maalaispitäjä, että ihan totaalista välittämättömyyttä täällä ei kohtaa, Lukka kiittelee.

Avun pyytäminen ei välttämättä ole helppoa, Elli toteaa. Hän on ilokseen saanut vastaanottaa naapuriapua viereisen asunnon pariskunnalta.

– Nyt minulla on oikein hyvä luuta rikki. Harjaosa ei millään tahdo pysyä kiinni varressa. Ehkä otan sen joku kerta mukaan Aamupuuroakatemiaan, työnnän jollekulle ja pyydän: korjaatko, Elli suunnittelee.

Huolenaiheena digisyrjäytyminen

Sari Lukka toivoo, että ikääntymisestä puhuttaessa esillä pidettäisiin myös digisyrjäytymisen uhkaa. Kaikki vanhukset eivät hallitse verkkoasiointia tai heillä ei ole edes mahdollisuutta siihen.

– Monelle iso kompastuskivi pärjäämisessä on, että ei omista älypuhelinta eikä tietokonetta. Asiointi vaikeutuu huomattavasti.

Ellikin sai vastikään hyvinvointialueelta tekstiviestin, joka kehotti katsomaan nettisivulta lisätietoja lähestyvästä terveydenhuollollisesta operaatiosta.

– Onneksi siitä saapui vielä myös ihan paperikirje, Elli huokaa.

– Meillä seurakunnassa pyritään siihen, että jos tapahtumaan ilmoittautuminen pyydetään tekemään verkossa tai sähköpostilla, aina tarjotaan myös mahdollisuus ottaa yhteys puhelimitse, Sari jatkaa.

Päivä pitenee, valo lisääntyy

Elli yrittää olla murehtimatta liikaa tulevasta.

– Tulee mitä tulee, ajattelen. Asioilla on tapana järjestyä.

Juuri nyt elämään tuo iloa muun muassa päivien piteneminen.

– Mennään kohti kevättä ja valoa. Sitten saatan olla enemmän ulkona. Minulla on tuossa pihassa pieni keinu, jossa mieluusti istuskelen. Olen varmaankin sellainen kevätihminen; minusta ihanin vuodenaika on heräävä kevät ja alkukesä ennen juhannusta, Elli hymyilee.

SEURAKUNTA KULKEE RINNALLA

• Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys.
• Yhteisvastuukeräykseen lahjoittamalla annat apua ja turvaa ikääntyvien arkeen.
• Keräystuotosta puolet jää kotimaahan; 30 prosenttia käytetään evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyöhön paikallisesti, 20 prosenttia ohjautuu Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n koordinoimaan etsivään vanhustyöhön.
• Toinen puolikas keräystuotosta ohjataan kansainväliseen työhön: Kirkon Ulkomaanapuvun katastrofi- ja jälleenrakennustyöhön sekä koulutukseen maailman kriisikohteissa.
• Seurakunnat ovat Suomessa merkittävä vanhustyön toimija. Työ ulottuu taloudellisesta avusta ja konkreettisesta arkiavusta henkiseen ja hengelliseen tukemiseen. Seurakuntien tekemä vanhustyö ei ole vain yksittäisiä palveluja, vaan rinnalla kulkemista.
• Yhteisvastuukeräys alkaa sunnuntaina 1. helmikuuta. Seurakunnissa keräys avataan messuissa kello 10 ja niissä kerätään kolehti Yhteisvastuun hyväksi. Yle TV 1-kanavalla ja Yle Areenassa välitetään YV-keräyksen avajaismessu Kiihtelysvaaran kirkosta Joensuusta kello 10.