Eero Huovinen toteaa olevansa kiitollinen mies

Eero Huovinen muistetaan erityisen hyvin Kaakkois-Aasian joulukuun 2004 tsunamin yhteydessä. Thaimaassa tuolloin lomailleen piispan vakava hahmo tulkitsi mediassa osaltaan kansakunnan kollektiivista surua.

Huovinen on nyt julkaissut muistelmansa. Sielujen puolustaja (WSOY 2022) kertoo pappismiehen tien arvostetuksi piispaksi, jonka nimi ponnahti toisinaan esille myös arkkipiispaveikkauksissa.

Kirjan nimessä piti alun perin olla myös ”Saatanaa vastaan”, mutta se jäi pois.

– Kaikkien sielujen puolustaminen Saatanaa vastaan on ihmiselle ylivoimainen tehtävä ja kirkonkin voimavarat ovat heikot. Ainoa ase kovaa ja kekseliästä vastustajaa vastaan on Jumalan sana, Huovinen sanoo.

Kaikkien sielujen puolustaminen Saatanaa vastaan on ihmiselle ylivoimainen tehtävä ja kirkonkin voimavarat ovat heikot.

Kirjansa alkusivuilla papin tehtävää pohditaan tiukan itsetutkiskelun kautta. Miten olla kaikkia varten, mutta pitää silti kiinni todesta ja oikeasta?

– Se mitä pitää varoa, on jääminen tuuliviiriksi, joka vain toistaa sitä, mitä ihmiset odottavat. Papilla pitää olla yhtä aikaa rakkaus ihmisiä kohtaan, mutta toisaalta tulee myös olla tietoinen siitä, että minulla on oma tehtäväni Jumalan palvelijana.

Huovinen on huomannut, että kirkolla ja poliitikoilla on tällä hetkellä hiukan saman tyyppistä ongelmaa.

– Pitää saada mahdollisimman laaja kannatus, ja kiusauksena on, että silloin kumarretaan vähän joka suuntaan.

Terapia ei merkitse epäonnistumista

Eero Huovinen tunnistaa elämässään kaksi peruspilaria. Teologian opiskelu ja dogmatiikan harrastaminen on niistä toinen.

Toinen kivijalka on sielua syvästi hoitanut yli 50 vuoden yhteistyö terapeutti Maiju Myyrän kanssa.

– Aluksi kyseessä oli koulutussuhde eli olin hänen oppilaansa. Myöhemmin siitä kehittyi terapiasuhde, joka vähitellen muuttui mentorisuhteeksi. Lopulta olemme olleet ystäviä, jotka edelleen tapaavat.

Luottohenkilön luona kahdenkeskisissä tapaamisissa Eero Huovinen on välillä hektisen työuransa aikana voinut vapaasti purkaa sisintään.

Minun ei ole tarvinnut hoidattaa itseäni työyhteisössä.

– Näin minun ei ole tarvinnut hoidattaa itseäni työyhteisössä.

Huovisen mukaan terapiasta tuen hakeminen on arvokas asia, jota ei missään nimessä tule pitää epäonnistumisena.

– Kun pappeja rekrytoin, niin arvostin sitä, jos joku kertoi joutuneensa elämässä koville ja käyneensä terapiassa. Näin sen merkkinä rohkeudesta ja alttiudesta arvioida itseään.

Ekumenian vahva puolestapuhuja

Eero Huovinen on tehnyt paljon töitä ekumenian hyväksi. Eri kirkkojen yhteyden puolestapuhuja teki vuonna 1978 väitöskirjan modernista roomalaiskatolisesta teologiasta.

Huovinen onkin jo pitkään seurannut erityisesti katolisen kirkon ja luterilaisten kirkkojen oppikeskusteluja.

– Selkäytimeeni meni jo varhain paavi Johannes XXIII:n tunnuslause ”Ne asiat, jotka yhdistävät meitä, ovat suurempia kuin ne, jotka erottavat meitä.” Minusta tämä asia sopii kristittyjen välisten suhteiden lisäksi hyvin myös muuhun maailman menoon.

Huovinen on ystävystynyt useiden roomalaiskatolisten pappien ja teologien kanssa.

Sieltä löytyy monia fiksuja ja avoimia ihmisiä.

– Sieltä löytyy monia fiksuja ja avoimia ihmisiä. Olen oppinut heiltä paljon. Mutta en ole liittymässä katoliseen kirkkoon, eivätkä he sitä minulta odotakaan, pappismies virnistää.

Emerituspiispa huomauttaa, että luterilaistenkin juuret ovat hyvin vahvasti katolisessa kirkossa, jossa olimme 1500-luvulle saakka.

Eero Huovisella on ollut kunnia tavata myös useita paaveja. Nykyisen paavin hän kohtasi viimeksi toukokuussa.

– Franciscus on ennen muuta avannut katolisen kirkon ilmapiiriä keskustelevampaan suuntaan. Mitään suuria periaatteellisia muutoksia kirkon oppiin hän ei ole tehnyt.

Vanha tuttava Kirill hämmästyttää

Sielujen puolustaja ei ole paljastuskirja, mutta joihinkin ajankohtaisiin asioihin se tuo kiinnostavaa lisävalaistusta.

Huovinen kuvaa usealla sivulla tuttavuuttaan venäläiseen ortodoksipappi Kirilliin, joka vaikuttaa nykyisin Moskovan patriarkkana. Hän on erityisesti tänä vuonna tullut kautta maailman tunnetuksi Putinin sotapolitiikan tukijana.

– Päällimmäisenä minulla on nyt vaikeus ymmärtää häntä. Persoonana Kirill on hyvin vahva ja älykäs. Hän myös jakaa ihmisiä voimakkaasti, Huovinen miettii.

Persoonana Kirill on hyvin vahva ja älykäs. Hän myös jakaa ihmisiä voimakkaasti.

Emerituspiispan mieliinpainuvin tapaaminen Kirillin kanssa kuvataan kirjassa varsin yksityiskohtaisesti.

Pieni suomalaisseurue matkusti vuonna 1992 viettämään pääsiäistä Venäjän Smolenskiin. Seuraa Kirillin kirkkoruhtinaan tavoin isännöimä intensiivinen jakso, jossa vuorottelevat komeat ortodoksiset palvelukset ja yltäkylläiset ateriat.

Huovinen kirjasi tuoreeltaan matkaraporttiin Kirillin kommentteja muun muassa Ukrainasta.

– Hän puhui jo tuolloin siitä, että Ukraina on olennainen osa ortodoksista uskoa ja Venäjää. Kirill myös arvosteli niitä ukrainalaispiirejä, jotka hänen näkökulmastaan olivat separatisteja.

Huovinen ja Kirill eivät ole olleet yhteydessä yli vuosikymmeneen.

Riitaisa yhteiskunta ja riitaisa kirkko

Entä sitten kotimaan tilanne? Luterilaiselle kirkollemme emerituspiispa ei lähde antamaan sen suurempia neuvoja. Kirkon jäsenmäärä vähenee, minkä Huovinen kertoo ”ottavansa realistisesti”.

– Toisaalta voi kysyä, mikä muu organisaatio maassamme on sellainen, jonka kannatus valtakunnallisesti on yli 60 prosenttia? Ja on huomattava sekin, että sitoutuneiden jäsenten määrä on vähentynyt kaikissa suurissa organisaatioissa, ei vain kirkossa.

Eero Huovinen ei kuitenkaan seuraa Suomen Siionin tilaa pelkästään hyvillä mielin. Kirjassa hän huokaa, että ”joskus tunnen itseni vähän orvoksi siinä kirkossa, johon edelleen kuulun”.

Emerituspiispa kertoo olevansa surullinen siitä, että yhteiskunnan näkyvä riitaisuus on lisääntynyt myös kirkossa. Vastakohdat ovat kärjistyneet.

Ihmiset eivät kuuntele toisiaan, niitä, jotka ajattelevat eri tavalla.

– Ihmiset eivät kuuntele toisiaan, niitä, jotka ajattelevat eri tavalla. Ei etsitä sitä, mikä on yhteistä, vaan sitä, mikä erottaa. Monet riidoista näyttävät liittyvän erilaisiin moraalikysymyksiin.

– Voisi olla hyvä, että vähän hidastettaisiin omien ajatusten julkisanomista. Pitäisi enemmän ajatella mitä sanoo, eikä aina sanoa, mitä ajattelee.

Kiitollinen myös Jumalasta

Kirjansa lopussa emerituspiispa arvioi olevansa kiitollinen mies. Niin ei välttämättä ole ollut aina. Mukana on kulkenut myös stressiä, huolia ja uupumustakin.

– On ollut vähän hämmentäväkin asia, että viimeisen viiden vuoden aikana olen jostakin syystä tuntenut enemmän kiitollisuutta kuin aikaisemmin. Huomaan olevani kiitollinen myös Jumalasta.

Huovinen muistuttaa, että kiitollisuus on sellainen asia, jota ei tilata tai pakoteta esiin.

Kiitollisuus nousee siitä, että on saanut jotakin hyvää.

– Kiitollisuus nousee siitä, että on saanut jotakin hyvää. Sellainen ihminen alkaa väistämättä olla kiitollinen.

Eero Huovinen sanoo olevansa aika onnellinen kuluneesta elämästä. Hän on saanut tehdä monia sellaisia asioita, jotka on kokenut tärkeiksi.

– Totta kai mietin sitä, olenko saanut mitään aikaan ja välillä olen masentunutkin. Mutta pääsääntöisesti tunnen kiitollisuutta.

Haastattelun lopuksi Huovinen haluaa vielä kiittää Oulun hiippakuntaa mahdollisuudesta osallistua syyskuun lopussa järjestettyyn synodaalikokoukseen, joka kokoaa hiippakunnan papit yhteen muutaman vuoden välein.

– Oli hyvä kuunnella, kun papit niin sitoutuneesti syventyivät kristillisen uskon ydinkysymyksiin. Yhdessä mietittiin, mitä pelastus tänään merkitsee. Kaikkihan me omalla tavallamme toivomme, että pääsisimme vapaiksi siitä, mikä on pahaa.