Kolumni: Joulu, täydellisyyden juhla

Parvekkeille ilmestyneet jouluvalot ja uunista tulleiden pipareiden tuoksu tempaisevat mukaansa joulutunnelmaan.

Joulun aika on koittanut ja lähestyy päivä, jolloin sukulaiset kokoontuvat saman katon alle ja kuusenalus täyttyy lahjoista. Perinteikkäät jouluruuat valloittavat juhlapöydän ja rauhallinen musiikki soi taustalla.

Vallitsee joulurauha.

Tällä tavalla moni viettää tai haluaisi viettää jouluaan. On silti tärkeä muistaa, että asiat eivät aina mene näin joulun koittaessa, joko omasta tahdosta tai meistä riippumattomien syiden vuoksi.

Kasaamme usein itsellemme lahjapinon verran paineita saavuttaa mielikuviemme täydellinen joulu.

Opiskelijalle joulunviettoon liittyvä riittämättömyys pyörii helposti varallisuuden ympärillä, onhan joululla materialistinen maine.

Syntyy paine lahjojen ostamiseen, joulupöydän täydentämiseen ja muihin menoihin. Myös matkustaminen kotiin toisesta maasta tai kaupungista voi koitua haasteeksi samoin kuin päätös siitä, minne menen viettämään joulua.

Lopulta, kun pysähdymme, huomaamme kauppojen jouluhulinan pinnallisuuden. Meidän tulisi kasvaa ulos joulun materialismista ja sen tuomista paineista ja nähdä, mikä on tärkeintä joulussa.

Välittämällä toisistamme ja huomioimalla ympärillämme olevat ihmiset voimme päästä paljon pidemmälle joulun sydämeen.

Toisella paikkakunnalla tai ulkomailla asuva opiskelija on monesti kotonaan suurempi lahja kuin mikään kaupasta ostettu vekotin. Tällaisiin kohtaamisiin joulussa tulisi panostaa.

Suurempi lahja voi olla myös joulun viettämisen mahdollistaminen ja turvallisen ympäristön luominen. Tärkeää on kuulla sanat ”tänne saa aina tulla”.

Riitämme toisillemme ilman suurempia lahjoja ja toivon monen opiskelijan tuntevan kanssani näin.

Kirjoittaja on oululainen lukiolainen