Kolumni: Katse Kristukseen

Arkkipiispa Tapio Luoma puhui kirkolliskokouksessa identiteetistä sanoen: ”Olennaista on kristityn suhde Kristukseen, se, että hän on Kristuksen oma. Mitä se tarkoittaa käytännössä? Itse asiassa juuri tämän selville saaminen ja todeksi eläminen on kirkon olemassaolon syy ja tarkoitus.”

Tulkitsen Luoman puhetta kulttuurikritiikin näkökulmasta. Seurakunnan ainutlaatuisuus näkyy vain siinä määrin kuin se perustuu Kristukseen. Aikamme kulttuuri ei juurikaan anna työkaluja terveelle identiteetille.

Modernia identiteettiä leimaavat monet ongelmat. Se on epäterveen sisäänpäin kääntynyt. Löydämme itseemme, syvimmät toiveemme, unelmamme – kaiken oleellisen – sisältä käsin. Mutta löydämmekö sieltä myös vastuun toisistamme?

Toiseksi: koska identiteettimme on kaventunut omien toiveidemme kokoiseksi ja näköiseksi, itsetuntomme on hyvin suorituskeskeinen. Aikaisemmin saimme itsetuntomme lahjana yhteisöltämme ja Jumalalta.

Kolmanneksi: totuudeksi kelpaa nyt vain se, joka sopii siihen kuvaan, jollaisena kukin itsensä näkee. Tämän vuoksi myös uskomme on hyvin ohutta ja häviävää. Pohjimmiltaan se on vain somistetta sille, mitä toivomme olevamme. Ennen totuus hyväksyttiin, koska se oli realiteetti.

Neljänneksi: emme koskaan voi olla varmoja itsestämme, vaan joudumme määrittelemään itseämme yhä uudelleen. Olenko sitä vai olenko tätä? Olenko todella? Loppujen lopuksi me emme aidosti tiedä, mikä identiteetti on oikea minä.

Aikamme kulttuuri on epävarma perusta identiteetille. Sen tähden: katse Kristukseen! ”Meidät on kutsuttu ylösnousseen Kristuksen todistajiksi, elämään todeksi identiteettiämme Kristuksen omina ja pitämään esillä evankeliumin ainutlaatuista viestiä pieniä, heikkoja ja syntisiä ihmisiä rakastavasta Jumalasta, joka haluaa pelastaa koko maailman”, sanoi Luoma.

Kirjoittaja on Oulun seurakuntien johtava perheneuvoja