Kolumni: Merkillinen antisankari Joona

Viime sunnuntain evankeliumitekstissä (Matt. 16) Jeesus kertoo kuulijoilleen, että heille annetaan vain Joonan merkki.

Mikä ihmeen Joonan merkki? Samassa evankeliumissa puhutaan myös toisessa kohdassa Joonan merkistä, tosin siinä selityksen kanssa (Matt. 12). Paatunut raamatuntutkija vain aavistaa, että selitys saattaa olla jälkikäteen syntynyt, niin kuin useat raamatuntekstit ovat ”kasvaneet” alkuperäisestä versiosta.

Tutustuin joskus kreikkalaista kirjallisuutta opiskellessani noin 400-luvulla eKr. eläneeseen Aristofaneeseen, kreikkalaisen komedian mestariin. Aristofanes ei kalpene minkään amerikkalaisen nykykomedian rinnalla.

Aristofaneen Lysistrate on kertomus Ateenan naisten seksilakosta, johon he ryhtyvät saatuaan tarpeekseen Ateenan miesten jatkuvista, näiden mielestä urhoollisista sodista naapuripolisten kanssa. Pilvissä kertoo Sokrateesta, kuuluisasta ajatushautomon opettajasta ja nuorison turmelijasta, joka tutkii hyttysen ininää ja paikallistaa äänilähteen kovalla ajatustyöllään hyttysen takapuoleen.

Joonan kirjassa näkyy kreikkalaisen komedian vaikutus, vaikka se ei tietysti alapäähuumoriin sorrukaan. Mutta paisuttelun hengessä Joona yrittää tehdä kaiken juuri päinvastoin kuin mitä Jumala häneltä tahtoo. Profeetan tehtäväkin lankeaa Joonalle kysymättä ja yllättäen.

Joona on tomppeli, josta Jumala tekee väkisin profeetan, vaikka Joona haluaa vain pelastaa oman nahkansa. Joonan pakotettu profeetan saarna Niniven pakanakaupungille on viisi sanaa, ja samassa Niniven yli 120 000 asukasta pukevat säkit ylleen ja katuvat pahoja tekojaan. Myös eläimet pukeutuvat säkkeihin. Ja tämä joukkoparannus se vasta Joonaa harmittaakin!

Mihin nauru jäi Joonan kirjan tulkintaperinteen varrella? Vai muistiko Jeesus sittenkin, että Joona on sisäinen antisankarimme ja pellemme?

Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan kappalainen