Kolumni | Sampo Määttä: Pietaryrtit
”Uskon arvostuksen ja kiinnostuksen kirjoittamista kohtaan johtuvan ympäristöstä. Lapsuudenkodissani lukemista ja kirjoittamista arvostettiin. Isäni kirjoitti pöytälaatikkoon. Kirjoituskoneen napse kuului äänimaisemaan. Luulen, että itseilmaisun, nappikukan sitkeä siemen on ollut siinä, kirjoittaa Sampo Määttä.
Muistan 8-vuotiaana viritelleeni runoja. Kokoelmalle oli otsikkokin valmiina: ”Nappikukkia alikulkusillalla”. Hyvä sointi, jopa nerokas. Ihan itse keksitty. Kokoelma olisi koostunut riimiloruista, mutta jostain syystä se jäi vain otsikoksi. Olisinkohan juossut kavereiden kanssa pallopeleihin tai parempiin leikkeihin.
Uskon arvostuksen ja kiinnostuksen kirjoittamista kohtaan johtuvan ympäristöstä. Lapsuudenkodissani lukemista ja kirjoittamista arvostettiin. Isäni kirjoitti pöytälaatikkoon. Kirjoituskoneen napse kuului äänimaisemaan. Luulen, että itseilmaisun, nappikukan sitkeä siemen on ollut siinä.
Neljä vuotta sitten istuin alas ja kirjoitin kevätpäivän kohtauksen, jossa mies asentaa linnunpönttöä lähimetsään. Kirjoittaminen tuntui hyvältä. Teksti tuntui järjestyvän paperille ihan kelvollisesti. En arvannut, että viattomasta kokeilusta saattoi kasvaa tavoitteellinen ja kunnianhimoinen projekti.
Kaksi vuotta sitten otin vastaan kustannustoimittajan ensimmäisen kriittisen palautteen koskien käsikirjoitustani. Siitä alkoi yhteistyö, joka on avannut uutta ymmärrystä siitä, miten kirjallisuus ja kustannuskenttä Suomessa toimii.
Sisäsyntyinen kirjoittamisinto ja luovuuden hallitsematon purkaus muuttui dramaturgiseksi veistämiseksi: juonellisten syy–seuraussuhteiden hiomiseksi, henkilöhahmojen kirkastamiseksi, rakenteen ja teeman teroittamiseksi.
Nyt tuntuu hyvältä päästää teoksesta irti. Se saa kasvaa lukijoiden ja kuuntelijoiden käyttöön. Esikoisromaanini julkaistaan syksyllä 2026.
Viikonloppuna juhlimme suomalaista kulttuuria. Juhlimme kansallisidentiteettimme merkkiteosta Kalevalaa. Lönnrot keräsi sen pienistä siemenistä Karjalan kunnailta – samaan tapaan meistä jokainen voi kerätä tarinan siemeniä.
Nostakaamme ylpeinä lippu salkoon! Juhlitaan kulttuuripääkaupunkia. Annetaan tarinoiden kasvaa vapaana.
Mitä jos romaanista päästyäni puhaltaisin henkiin kolmekymmentä vuotta uinuneen runokokoelman. Mikä sen nimi voisi olla? Pietaryrtit?
Kolumnisti omin sanoin
Olen luokanopettaja. Annan lukuläksyjä ja kirjoitustehtäviä. Olen perheenisä. Kuittaan lukuläksykortteja ja tarinavihkoja. Valmennan ja vahvistan pieniä siipiä omaan lentoon.
Kokeilen omia siipiäni kirjailijana. Kirjoitan muutaman kolumnin. Julkaisen pian romaanin. Luen kirjaa. Kerron kaksivuotiaalle unettavia tarinoita dinosauruksista. Enimmäkseen olen.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.