Kolumni: Runous, kirjoittaminen ja kukinta

Kirjoittaminen on niin monimuotoista. On loputtomasti aiheita, joista voi kirjoittaa, ja se voi viedä mitä eriskummallisimmelle poluille.

Kirjoittamisen taide ei myöskään rajoitu pelkästään sanoihin, vaan sen voi liittää myös muihin taiteen muotoihin. On suuri merkitys, kirjoitetaanko teksti pienelle muistilapulle, tietokoneen Excel-taulukkoon tai löytyykö se painettuna kirjasta. Teksti voidaan esittää myös puhuttuna sanana musiikin kanssa tai ilman.

Teksti voi olla kuin viesti: tältä eläminen tuntuu minulle. Tältä minusta tuntuu. Ymmärrätkö sen tunteen? Tuntuuko se samalta sinulle?

Kirjoittaessa pitää osata kysyä itseltään monenlaisia kysymyksiä.

Kirjoittaessa pitää osata kysyä itseltään monenlaisia kysymyksiä. Pitää pysähtyä kuuntelemaan omia ajatuksia ja kirjoittaa ne ylös, pitää kuunnella ympäröivää maailmaa ja etsiä inspiraationkohdetta.

Luovuus kukkii, kun asioita tapahtuu. Teksti voi lähteä liikkeelle kokemuksesta, mutta myös esimerkiksi ikävästä, onnesta tai muistosta.

Minua kirjoittajana on pelottanut, etten tule enää koskaan luomaan mitään yhtä hyvää kuin olen jo luonut. Olen pelännyt, että pitkät tauot kirjoittamisen välissä tarkoittavat, etten enää kirjoita ollenkaan.

Aina kuitenkin viikkojen ja kuukausienkin jälkeen jokin tekstin luomisessa on kutsunut minua, minä olen löytänyt jotakin uutta sanottavaa. Niinpä olen oppinut, että kutsumus jatkaa kutsumista. Jos jokin on niin tärkeää minulle, se palaa luokseni.

Olen ihaillut muita kirjoittajia ja heidän tekstejään.

Olen ihaillut muita kirjoittajia ja heidän tekstejään. Kuuluisia runoilijoita, jotka ovat julkaisseet lauluja ja kirjoja, mutta myös vasta-aloittaneita nuoria kirjoittajia, jotka jakavat tekstejään ensimmäisen kerran luettavaksi ja kuultavaksi.

Tekstien ja runojen esittämisen kautta on rakentunut nuorien kirjoittajien joukkoon yhteisö, jossa toisia kannustetaan parhaansa mukaan. Runoesityksen jälkeen joku on voinut tulla kertomaan, kuinka paljon rakasti jotain tiettyä säettä ja kiittämään esityksestä. Niin runous syttyy liekkeihin – se puhkeaa kukkaan.