Kolumni: Yhteiset nuoret
”Kaikkia ei seurakunnan ydintehtävä evankeliumin julistamisesta kiinnosta – eikä tarvitsekaan – mutta lasten ja nuorten tueksi tarvitaan eri alojen ammattilaisia taustayhteisöstä riippumatta”, Tiina Saukkoriipi-Haapala toteaa.
Seurakuntien ja koulumaailman yhteistyö on hakenut muotoaan viime vuosina. Aiemmin kaava oli selkeä: oli seurakunnan päivänavauksia ja koululaiskirkkoja. Mutta maailma on muuttunut ja toimintatavatkin joutuvat uudistumaan.
Oulun kaupunki on sopinut Oulun seurakuntayhtymän kanssa mustaa valkoisella yhteistyön tavoista koskien perusopetusta. Tämä on varsin tervetullutta. Asiat selkiytyvät, kun niistä on yhdessä linjattu. Näin saadaan myös kaikkien osapuolten voimavarat käyttöön ja huomataan helpommin yhteisiä tavoitteita.
Kaikkia ei seurakunnan ydintehtävä evankeliumin julistamisesta kiinnosta – eikä tarvitsekaan – mutta lasten ja nuorten tueksi tarvitaan eri alojen ammattilaisia taustayhteisöstä riippumatta. Koulut ottavat varmasti mielellään seurakunnan työntekijän avuksi esimerkiksi välituntitoimintaan tai ryhmäyttämiseen. Kohtaavia aikuisia ei ole koskaan liikaa.
Ilokseni huomasin vastikään, että Limingan seurakunta aloitti Oulun seurakuntayhtymän vanavedessä walk in -terapian tarjoamisen 16–29-vuotiaille nuorille. Se on ajanvarauksetonta, nuoren niin halutessa anonyymiä terapiapalvelua, johon tulijalta ei kysellä lähetettä eikä kirkon jäsenkorttiakaan. Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki siitä, millaisiin toimiin seurakunta voi nopeallakin aikataululla ryhtyä ja samalla uudistaa perinteistä toimintakulttuuriaan.
Toivottavasti nuoret löytävät uuden palvelun ja ottavat sen omakseen. Tällaiselle helposti saavutettavalle mielenterveyspalvelulle on totisesti tarvetta. Yksikin keskustelukerta ammattilaisen kanssa voi antaa nuorelle eväitä jatkaa eteenpäin keveämmin mielin.
Nuorten pahoinvointi lisääntyy. Tarvitaan kaikkien aikuisten apua. Yksin perheet, koulujen henkilökunta, sosiaali- ja terveyspuoli, seurakuntien työntekijät tai muut kolmannen sektorin toimijat eivät pysty nuorten tilannetta korjaamaan. Leveämmät hartiat jaksavat kantaakin enemmän.
Kohdataan, kuunnellaan, välitetään, kasvatetaan. Luodaan uskoa tulevaisuuteen, ollaan kiinnostuneita ja huomataan hyvä. Rakastetaan rajojen kera.
Kirjoittaja on Limingan kirkkovaltuuston varapuheenjohtaja
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.