Miksi Mari Leppäsen vihkimysjuhla herätti tunnemyrskyn?

Ympäri Suomea, muuallakin kuin Turun seudulla, on reagoitu tunteikkaasti Turun arkkihiippakunnan uuden piispan Mari Leppäsen vihkimysmessuun sunnuntaina 7. helmikuuta. Sosiaalisessa mediassa on iloittu estoitta uudesta kirkon johtajasta. Moni on muun muassa kertonut itkeneensä kuunnellessaan Leppäsen saarnaa.

Konsultointijohtaja, viestinnän ja vuorovaikutuksen tutkija Karoliina Nivari, kuvailisitko sinä tällaista tunnepitoista reagointia Leppäsen ympärillä poikkeukselliseksi ilmiöksi?

– Piispanvihkimys on aina erityinen tapahtuma, mutta Mari Leppäsen vihkimysmessu sai aivan poikkeuksellisen yleisön sekä perinteisessä että sosiaalisessa mediassa.

– Jo hänen ehdolle asettumisensa piispanvaalissa oli uutinen: yllättäen nuori nainen erityisestä taustasta, lestadiolaisuudesta, nostettiin ehdolle arkkihiippakunnan piispaksi. Julkista tukea satoi kirkon ja yhteiskunnan eri laidoilta, ja media kiinnostui hänen tarinastaan.

– Korona-aikana juhlan aiheet ovat harvassa, ja siksikin moni halusi seurata tätä kirkon juhlapäivää televisiosta ja liittyä iloon somessa.

Kirkolliset asiat hyvin tunteva Karoliina Nivari työskentelee konsultointijohtajana Insight360 yhtiössä. Hän toimii Tuomasyhteisö ry:n hallituksen puheenjohtaja ja on viestinnän eettisen neuvottelukunnan jäsen.

Miksi vihkimystä seuranneiden viesteistä välittyi niin paljon juuri tunnepuhetta?

– Mari Leppänen on sitä, mitä toivomme kirkkommekin olevan: aito, totuudellinen ja myötätuntoinen. Arvostus ja kiintymys syntyvät siitä, että voimme samastua häneen.

– Tiedämme, ettei hän ole päässyt nykyiseen asemaansa helppoa tietä, vaan on joutunut kamppailemaan ja voittamaan esteitä. Mari Leppänen on puhunut vastaansanomattoman rehellisesti kohtaamistaan haasteista ja siitä, kuinka on päässyt niistä eteenpäin.

– Hänen voimansa ja johtajuutensa on siksi uskottavaa. Hän herättää iloa, toivoa ja helpotusta niissä, joilla on huoli kirkosta, joka näyttäytyy osalle ihmisistä sortavana, kylmenneenä ja etäisenä instituutiona.

Missä määrin uuden piispan suosioon vaikuttavat hänen taustansa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, hänen sukupuolensa ja ikänsä? Leppänen on nuorin Suomen kirkon piispoista.

– Johtajalta toivotaan kykyä yhdistää erilaisia ihmisiä ja toimia välittäjänä kiistoissa. Mari Leppäsen elämäntarina herättää arvostusta, koska hän tuntee läheisesti eri tavoin ajattelevia kristittyjä. Hän on säilyttänyt kunnioittavan suhteen lestadiolaiseen liikkeeseen samalla kun on kasvattanut juuria kansankirkkoon ja esimerkiksi Hiljaisuuden liikkeeseen.

– Tiedän, että myös moni vanhoillislestadiolainen arvostaa sitä, että Mari on seurannut elämässään Jumalan ja seurakunnan kutsua ja päätynyt piispan tehtävään.

– Kuten pääministerimmekin esimerkillään osoittaa, nuori ikä ei ole este johtajuudelle, jos ihminen muutoin osoittaa oikeanlaista luonnetta. Leppäsen valinta toi kirkkoa jälleen askelen lähemmäksi tasa-arvoa, jonka toteuttamisessa kirkko on suomalaisten mielestä epäonnistunut.

– Turun piispassa täyttyy toive siitä, että pätevä työntekijä saa palvella kirkossa johtajana sukupuolestaan riippumatta.

Miten tavallista – tai epätavallista – on mielestäsi se, että uusi piispa puhuu vihkimysjuhlan saarnassa muun muassa syliin tulemisen ja syliin ottamisen tärkeydestä sekä haavoista, joita itse kullakin on?

– Mari Leppäsen koskettava saarna herätti huomiota kirkon ulkopuolellakin. Puhe oli vihkimyssaarnaksi henkilökohtainen.

–  Juuri haavat, erillisyyden tunne ja saarnaajan kuvaama ”sammumaton kaipaus rakkauteen ja syliin” yhdistää meitä ihmisinä kaikkein syvimmin. Siksi saarna tuli kuulijoiden iholle. Sanat saivat erityisen voimansa Leppäsen omasta elämästä, hylkäämisistä ja haavoittamisista, joiden läpi hän on kulkenut.

–  Vaatii todellista johtajuutta avata muille merkitykselliset tunteensa ja kokemuksensa, kuten Mari Leppänen teki.

– Saarna oli radikaalilla tavalla rehellinen tavassaan tarkastella kirkon ja ihmisen keskeneräisyyttä. Kaipaus, haavat ja kärsimys ovat kristillisen teologian ytimessä, mutta jos niistä haluaa puhua uskottavasti, ei voi käyttää tyhjiä ja kuluneita sanoja. Uskottavuuden saavuttamiseksi on puhuttava ihmisenä ihmiselle.

– Useimmat meistä ovat jonkinlaisilla haavoilla, ja kokevat itsensä heikoksi, hylätyksi tai haavoitetuksi. Piispa, joka osoittaa tuntevansa kivun ja kaipauksen, ja asettuu toisen kipua tuntevan rinnalle, antaa toivoa ja lohtua.

Mitä ihmiset jäävät odottamaan Mari Leppäseltä piispana?

– Odotuksia on ilmassa paljon, koska kirkko etsii itseään ja paikkaansa, ja jotkut toivovat näkyvän johtajan ratkaisevan ongelmia. Uudessa piispassa nähdään tulevaisuuden tekijä, rauhan rakentaja ja nuorten suomalaisten aito puhuttelija.

–  Etevinkään piispa ei pysty yksin vastaamaan kaikkiin ihmisten vaatimuksiin ja odotuksiin. Saarnassaan Leppänen muisti erityisesti niitä, jotka kantavat sielussaan ja ruumiissaan vaatimusten viittaa, joka on ehkä puettu ihmisen päälle jopa Jumalan nimissä. Jeesus on vapauttaja ja tämänkin kahleen murtaja, piispa muistutti kuulijoita. Ja varmasti samalla itseään.

Piispa Mari Leppäsen asun vaalean ruskeaa väriä on luonnehdittu nöyryyden symboliksi.