Pääkirjoitus: Kirkkoherran vaalitavasta

Viime keväästä olen työssäni ollut ”kynnyksellä”, katsomassa, jatkuuko työni Tyrnävän seurakunnassa vai valitaanko minut Raahen kirkkoherraksi.

Nyt kun valinta on tehty ja siirryn Raaheen, Tyrnävän seurakunta valinnee minulle seuraajan kansanvaalissa vajaan vuoden kestävässä prosessissa.

Kirkkoherran kansanvaali johtaa siis siihen, että Tyrnävällä on ollut ja jatkuu pitkä tovi, jolloin johtaminen on “vaiheessa”.

Kansanvaalille olisi tarjolla vaihtoehtona välillinen vaalitapa, jossa seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto tekee valinnan.

Pääpiirteissään vaali noudattelee tavallista virkavalintaa ja on kansanvaalia ajallisesti lyhyempi.

Kansanvaalia on perusteltu teologisesti sillä, että seurakunta valitsee paimenensa.

Samoin etuna on pidetty sitä, että tapa mahdollistaa seurakunnan sanoman ja tehtävän julkisen esillä pitämisen.

Kritiikkiä on puolestaan esitetty siitä, että vaalitapa on seurakunnalle työläs ja hakijoille raskas.

Ja siinä missä kansanvaalissa äänestäjät saavat äänestää juuri sillä perusteella millä haluavat, niin välillisessä vaalissa valinta on tehtävä laillisilla perusteilla sekä niillä perusteilla, jotka viranhakuilmoitukseen on kirjattu.

Vaikka kansanvaalilla olen kahdesti valituksi tullut ja jokaista saamaani ääntä arvostan, niin hakijan näkökulmasta välillisen vaalitavan oikeusperusteet vakuuttavat.

Uskon, että Tyrnävän seurakunta pärjää hyvin näissäkin vaiheissa, mutta kuitenkin kysyn, onko kansanvaali kaikessa osallistavuudessaan ja näkyvyydessään niin merkityksellinen, että moni muu seurakunnan prosessi jää odottamaan johtajavalintaa.

Voisiko kansanvaaliin käytettävän resurssin käyttää muuhun osallistavuuteen ja näkyvyyteen kuin vaaliin ja ehdokkaisiin?

Kirjoittaja on Tyrnävän kirkkoherra