Pääkirjoitus | Veteraanisukupolven perintö

Veteraanisukupolvi on kohta historiaa. He ovat kuitenkin jättäneet perinnön, arvot.

Miten tämä perintö siirtyy sukupolvelta toiselle? Se on jokaisen sukupolven vastuulla.

Jos perintöä ei siirretä, sekin on kohta historiaa.

Veteraanisukupolvella oli usko tulevaisuuteen. Heillä oli luottamus, tahto kehittää ja rakentaa yhteiskuntaa, jotta meillä jälkipolvilla on hyvä elää.

He asettivat yhteisen hyvän oman edun edelle ja saavuttivat tavoitteet sinnikkäällä työllä.

He huomioivat, kohtasivat, tukivat ja kunnioittivat lähimmäisiä sanoissa ja teoissa.

Heille velvollisuudet olivat oikeuksia tärkeämpiä. He puolustivat oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa, edistivät yhdenvertaisuutta sekä kunnioittivat ihmisoikeuksia.

Kaiken tavoitteena oli rauhan saavuttaminen ja sen ylläpitäminen sekä maanpuolustustahdon vahvistaminen. Tätä kaikkea tehtiin yhdessä.

Yhteiskuntaamme koetellaan uudella tavalla. Turvallisuuden tunne on horjunut ja vastakkainasettelut lisääntyneet. Tapahtumista ja asioista leviää väärää tietoa.

Nyt on korkea aika miettiä, miten veteraanisukupolvelta periytyvillä arvoilla voitaisiin vahvistaa kansallista yhtenäisyyttä.

Tänä vuonna on vietetty valtakunnallista veteraaniperinteen merkkivuotta.

Asiaa on käsitelty kouluissa ja mietitty, miten nämä kestävät ja hyödylliset arvot voisivat näkyä ja vaikuttaa myös omassa toiminnassa ja asenteessa.

Asiaa on hyvä käsitellä myös seurakunnissa lasten ja nuorten toiminnassa.

Tarvitsemme erilaisia toimia ja toimijoita pitämään yhteiskuntamme kriisinkestävänä ja samalla myötätuntoisena.

Kun jokainen asettaa nuo veteraanisukupolven arvot omiksi arvoiksi ja elää niiden mukaan, voimme kokea, mitä hyvinvointiyhteiskunta on parhaimmillaan.

Kirjoittaja on Oulunsalon kirkkoherra ja lääninrovasti