Pääkirjoitus: Sielun ja ruumiin lääkettä

Miksi ehtoollista tarvitaan kristityn elämässä? Itselleni ehtoollisen salaisuus avautuu kuuden ehtoollismotiivin valossa. Avaan niitä Kuopion piispana aikanaan toimineen Eino Sormusen tutkimuksen, Herran ehtoollisen, kautta.

Ehtoollinen on muisto. Ehtoollisen asetussanoissa todetaan: tehkää se minun muistokseni. Jeesus tahtoo, että hänen omansa muistavat häntä ja että he muistavat häntä nimenomaan kärsivänä ja kuolevana Vapahtajana.

Ehtoollinen on kiitos. Ehtoollisen vietossa vallitsee ilo ja kiitollisuus täyttyneestä pelastuksesta.

Ehtoollinen on uhri. Tässä viitataan Jeesukseen elämäntyöhön. Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan… Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.

Ehtoollinen on yhteys. Herran ehtoollinen merkitsee toisaalta yhteyttä kaikkien ehtoollisvieraiden kesken, toisaalta yhteyttä Kristukseen. Se merkitsee jopa yhteyttä yli rajan, elävien ja kuolleiden välillä.

Ehtoollinen on salaisuus. Uskonto ei ole meille viime kädessä järjen, ajatuksen, eipä edes mietiskelynkään asia, vaan aavistuksen, tunteen, hartauden ja palvonnan asia. Ehtoollisen vapisuttava salaisuus on Vapahtajan todellinen, sakramentaalinen läsnäolo.

Ehtoollinen on tunnusteko. Ehtoollispöydän antimet ovat esimakua suuresta ehtoollisesta taivaassa. Jokainen ehtoollispöytä on ikään kuin viimeinen keidas, jossa pyhiinvaeltajat levähtävät.

Ehtoollinen on näiden ehtoollismotiivien valossa mielenkiintoinen kokonaisuus, palapeli, jossa monet juonteet yhtyvät. Kun ehtoollismalja ja -leipä koskettavat meitä, olemme tekemisissä uskonelämämme pyhimmän salaisuuden kanssa. Ehtoollisessa ovat läsnä kuolemattomuuden elementit.

Kirjoittaja on Muhoksen kirkkoherra