Pääkirjoitus: Testamentti turvaa ihmissuhteita

Perinnönjako. Se herättää jo sanana monenlaisia tuntemuksia. Keski-ikään ehtineillä lienee jokaisella siitä tarina kerrottavanaan – jos ei omia kokemuksia, niin ainakin vanhemmilta polvilta kuultuja.

Monessa suvussa ja perheessä perinnön jakaminen on tuhonnut ihmissuhteita. Omaisuuden jako on asia, joka harvemmin sujuu niin, ettei siitä jäisi jälkipuitavaa tai harmiteltavaa.

Vaikka ei puhuttaisi suurten summien tai rahallisesti arvokkaan omaisuuden jakamisesta, tärkeän ihmisen jäämistön jakaminen herättää aina tunteita.

Jos edesmennyt ei ole jättänyt testamenttiä, omaisuus jaetaan lakipykälien mukaan. Tavallista koti-irtaimistoa ei yleensä edes arvoteta rahallisesti, vaikka se voi pitää sisällään tunnearvoltaan erittäin arvokkaita tavaroita.

Kun perilliset jakavat jäämistöä, pintaan nousee helposti kokemus epäoikeudenmukaisuudesta. Tunne voi juontaa vuosien takaa.

Kuka saa mummon kahvikupit, kuka kauniin lipaston? Vai myydäänkö kaikki osto- ja myyntiliikkeelle?

Herkässä tilassa tulee helposti tehtyä ja sanottua asioita, jotka voivat rikkoa esimerkiksi sisarusten suhteet. Se on surullista, eikä taatusti edesmenneen tahto.
Olisikin hyvä, että jokainen meistä pohtisi, miten haluaa maallisen omaisuutensa jaettavan. Jonkinlaisen testamentin teko voisi olla jopa lakisääteinen pakko.

Kun perinnön jättäjän tahto on selvillä, asiat on helpompi hyväksyä. Tällöin perinnönjako ei ole vahvimman oikeudella tapahtuvaa sulle–mulle-jakoa, vaan omaisuuden jättäjän viimeinen tahto.

Kirjoittaja on Rauhan Tervehdyksen päätoimittaja