Pääkirjoitus: Tullista tullut

Olen monen nykyoululaisen tavoin tullista tullut. Tämä tarkoittaa oululaisessa sanankäytössä, että henkilö on muualla kasvanut ja päätynyt tämän kaupungin asukkaaksi opiskelun, työn tai vaikkapa rakkauden tähden.

Minun kohdallani on kyse työstä, sitä kautta jäin tänne pysyvästi olemaan. Nykyisin sanon, että olen oululainen.

Nykyisin sanon, että olen oululainen.

Oulussa on suhteellisen paljon kaltaisiani tullista tulleista, sillä kaupunki on ollut viime vuosikymmeninä eräs nopeimmin kasvavista alueista Pohjoismaissa. Kaupunki saavuttaa tänä vuonna yhden merkkipaalun, kun väkiluku ylittänee jossain vaiheessa vuotta 210 000 rajan.

Milloin ihmisestä oikein tulee oululainen? Kun kuuntelee ”avojalakasten” oululaisten puhetta, niin ymmärtääkseni vasta pitkän ajan päästä. Itse ajattelen, että olen saanut kasvattaa juuria tälle seudulle.

Lapseni ovat käyneet Oulussa koulua. Olen mukana kotiseutuni elämässä parin yhdistyksen kautta. Paikallisseurakunnan kautta olen tutustunut monen ikäisiin oululaisiin, niin niihin syntyperäisiin kuin myös muihin tullista tulleihin. Kun ihminen näkee asuinpaikkansa sillä lailla, että haluaa kantaa siitä vastuuta, hän on alkanut juurtua.

Olen huomannut parin kaupunginosan someryhmän jäsenenä, että monet asukkaat kantavat huolta asuinpaikastaan. Keskustelupalstoilla tuodaan esille ilmenneitä ongelmia, mutta myös järjestetään tempauksia oman alueen hyväksi.

Esimerkiksi kuluvan kesän aikana joukko Hiukkavaaran asukkaita on kokoontunut pelaamaan koulun kentälle ”höntsäpesistä”. Asuinpaikkaan juurtuminen alkaa monesti siitä, että etsitään yhteyttä asuinalueen toisiin asukkaisiin ja tehdään asioita yhdessä.

Kirjoittaja on Oulujoen seurakunnan kirkkoherra