Pääkirjoitus: Työyksinäisyys on koko yhteisön asia

Yksinäisyys on karu kokemus. Vielä karumpaa on se, jos yksinäisyys jää pysyväksi olotilaksi.

Harvassa ovat erakot, joille oma seura on itse valittu tie ja riittävää päivästä toiseen. Jo luomisen sanoissa todetaan, että ei ole ihmisen hyvä olla yksinään.

Eletty korona-aika on nostanut korostetusti esille yksinäisyyden seurauksia. Nuoret ja nuoret aikuiset sekä vanhukset ovat ryhmiä, joiden elämässä koronayksinäisyys heijastelee edelleen vakavin vaikutuksin.

Yksi uusi tutkimuksissa havaittu yksinäisten joukko on työyksinäiset. Terminä se kuulostaa aluksi oudolta, onhan työn ja työyhteisön ajateltu hoitavan pois yksinäisyyden tuntemuksia. Hyvässä tapauksessa työkaverit toimivatkin lääkkeenä yksinäisyyteen, mutta kaikille työ ei ole yhteisen tekemisen ja kohtaamisen todellisuutta.

Syitä työyksinäisyyteen on monia. Työjärjestelyt, kuten esimerkiksi etätyö, voivat huomaamatta etäännyttää työntekijän työyhteisöstä.

Kiusaaminen tai työyhteisön ristiriidat ovat ilmeisiä yksinäisyyden aiheuttajia. Oma erityinen ryhmänsä ovat yksinyrittäjät.

HelsinkiMission Työelämän yksinäisyys 2022 -barometrista käy ilmi, että joka neljäs suomalainen kokee työyksinäisyyttä ja joka kymmenes kokee yksinäisyyden jatkuvana.

Työyksinäisyyden vaikutukset ovat merkittäviä niin työntekijälle kuin työlle. Yksin pakertaessa voimavarat heikkenevät, ja se näkyy myös työn tuloksissa.

Ilmiön tunnistaminen ja siihen puuttuminen on työtä johtavien ja työyhteisöjen yhteinen asia. Esimerkiksi seurakunnissa se on myös luottamushenkilöiden vastuuta silloin, kun päätökset koskevat työn rakenteita.

Kirjoittaja on Tyrnävän seurakunnan kirkkoherra.