Psalmit ovat helmiä hädän hetkellä

Neljännen paastonajan sunnuntain psalmi kuuluu näin:

Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta,
ne, jotka kaipaavat pyhälle matkalle.
Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa,
sinne puhkeaa virvoittava lähde,
ja sade antaa heille siunauksensa.
Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa,
ja he saapuvat Siioniin Jumalan eteen.
Jumala, Herra Sebaot, kuule rukoukseni,
älä ummista korviasi, Jaakobin Jumala!
Jumala, meidän kilpemme, katso voideltusi puoleen!
Autuas se, joka turvaa sinuun, Herra Sebaot!

Ps. 84:6–10, 13

***

Paastonaika on Outi Uusimäelle kirkkovuodessa rakas. Se on asioiden yksinkertaistamisen ja hiljentymisen aikaa. Myös Ekopaaston ajatukset ovat Uusimäen sydäntä lähellä.

– Mielen sisäisellä tasolla paastolla on merkitystä, mutta konkreettisesti en ole mikään häävi paastoaja, Uusimäki kertoo.

Uusimäki on teologi ja Psalmien kirja on hänelle ehkä käytetyin Raamatun kirjoista.

– Psalmit ovat kuin helmiä hädän keskellä, niihin voi liittyä. Niissä kuuluu ihmisen ääni, ne ovat aitoa ihmisen puhetta.

Uusimäen mukaan psalmien vahvuus on niiden ajattomuudessa. Maailmassa on aina ollut kärsimystä, vihaa ja katkeruutta sekä toisaalta onnellisuutta ja iloa.

– Psalmeissa kärsimys on paljaimmillaan. Joissain kohdissa huuto Jumalaa kohtaan näyttää vahvuutensa siinä, että katse on Jumalaan päin kärsimyksessäkin. Jumalalle voi huutaa ja sanoittaa karmeimmatkin ajatuksensa.

– Jumala näkee surkean, edessänsä kyyhöttävän ihmisraunion elämän merkityksellisyyden silloinkin, kun ihminen itse ei sitä näe.

Askel askeleelta pyhälle matkalle

Uusimäkeä puhuttelee paastonajan psalmissa sanapari askel askeleelta. Psalmin kirjoittaja kaipaa pyhälle matkalle.

– Kulkeminen eteenpäin edellyttää myös irti päästämistä, sillä kaikkea ei voi raahata mukanaan.

Tätä kohtaa psalmissa voi ajatella ihmisen toipumisprosessin kuvana.

– Psalmissa on armollinen ”päivä kerrallaan” -ajatus eli muistutus siitä, että asiat eivät tapahdu hetkessä. Toisaalta tässä on ymmärrys pyhiinvaelluksesta. Ajatus siitä, että elämä on liikkeellä olemista ja välillä elämän vedettömät laaksot ovat tekemättömiä paikkoja omin voimin.

Psalmit ovat kuin ikkuna diakoniaan

Uusimäki toimii Oulun diakonissalaitoksen diakonia- ja yhteyspäällikkönä. Psalmi puhuttelee myös kun sitä katsoo “diakonian ikkunasta”.

– Diakonia etsii ihmisen hätää ja pyrkii lieventämään sitä. Kyse ei ole ylhäältä päin auttamisesta, vaan välittämisestä ja rinnalla kulkemisesta. Sen toteamisesta, että vain seuraava askel täytyy jaksaa. Kun voimat palautuvat, ihminen huomaa, että jossakin kohtaa hänen omat askeleensa kantavat.

– Diakonian ajatus on myös siinä, että auttajakin saa kasvaa. Joskus se, joka on saanut apua, onkin paras auttamaan muita.

Uusimäki pitää tärkeänä, että diakoniasta puhutaan. Vaikka diakonia elää ajan hermoilla, se kaipaa uudelleen sanoitusta.

– Jumalan rakkaus on elämän pohjavirta. Ajattelen, että tuossa samassa virrassa diakonia elää ja liikkuu. Sieltä se nousee myös ihmisten keskelle. Diakonia on asenne ihmisyyteen ja siihen, miten ihminen kohdataan ja miten hänen rinnalleen asetutaan.

– Diakoniasta pitää puhua, jotta asia pysyy ihmisten mielissä. Eihän diakonia voi muuten olla äänitorvena niille, joiden oma ääni ei kuulu.

– Eri toimijoiden yhteistyö on merkittävää. Kirkon lisäksi tarvitaan meitä muitakin kantamaan yhteistä vastuuta. Tuon työn hedelmät löytyvät myös tästä paastonajan psalmista: askel askeleelta heidän voimansa kasvaa.

Juttusarjassa tutustutaan paaston ajan psalmeihin ja pohditaan niiden herättämiä tunteita.