PUHEENVUORO | Köyhyys meillä ei vähene lisäämällä sitä muualla

Kansainvälinen kehitysrahoitus väheni viime vuonna 23,1 prosenttia 2025 edellisvuodesta. Tämä on suurin vuosittainen pudotus kehitysrahoituksen historiassa.
Lisäksi OECD-maiden antama humanitaarinen apu on vähentynyt samana aikana dramaattisesti: 35,8 prosenttia.

Kehitysrahoituksen muutosten taustalla ovat suurimpien kehitysrahoittajien – Saksan, Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Japanin ja Ranskan – samanaikaiset kehitysrahoituksen vähennykset. Yksin Yhdysvaltojen antama kansainvälinen kehitysrahoitus väheni lähes 60 prosenttia.

Rahoittajien yhdessä sopimaan tavoitteeseen antaa kehitysrahoitusta vähintään 0,7 prosenttia bruttokansantulosta yltävät vain Norja, Luxemburg, Ruotsi ja Tanska. Suomen tuki kehitysyhteistyöhön jää noin 0,31 prosenttiin.

Kohdennusta köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseen

Humanitaariset tarpeet ovat kasvussa ja globaali epävarmuus ja turvattomuus ovat lisääntyneet.

Lähi-idän jatkuvalla konfliktilla on maailmanlaajuisia taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi ruokaturva on heikentynyt energian hinnan noustua, kauppareittien häiriinnyttyä ja paikallisen tuotannon vaikeuduttua.

On arvioitu, että jatkuvien ja syvien leikkausten seurauksena jopa 23 miljoonaa ihmistä kuolee ehkäistävissä oleviin tauteihin ja globaali epävakaus jatkaa kasvuaan.

Rahoitusta tulee ohjata köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseen maissa, jotka eivät houkuttele kaupallisia investointeja.

Näissä oloissa kehitysyhteistyötä on uudistettava. Rahoitusta tulee ohjata köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseen maissa, jotka eivät houkuttele kaupallisia investointeja.

Lahjamuotoisen kehitysrahoituksen kohdentaminen haavoittuvassa asemassa olevien tukemiseen vähiten kehittyneissä maissa on järkevää, sillä näissä ympäristöissä köyhyys on syvintä, köyhyyden vaikutukset kasautuvimpia ja ennaltaehkäisevän toiminnan hyödyt suurimmat.

Näin voidaan välttää inhimillisesti ja taloudellisesti kalliimpia kriisejä. Jokainen euro tuo näin maksimaalisen määrän inhimillistä hyötyä.
Kohdentamatta jättäminen heikentäisi Suomen arvo- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita ja rapauttaisi Suomen jo tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia.

Kehitysrahoitus on investointi Suomen turvallisuuteen

Kehitysrahoituksen leikkauksia on Suomessa perusteltu esimerkiksi Euroopan turvattomuuden lisääntymisellä, tarpeella investoida puolustusmenoihin ja halulla sopeuttaa kotimaan taloutta.

Tosiasiassa kehitysrahoitus on investointi Suomen turvallisuuteen ja yhteiseen hyvinvointiin.

Köyhyys, haurastuvat valtiot, ruokakriisit ja konfliktit synnyttävät epävakautta, joka heijastuu Eurooppaan muuttoliikkeenä, terrorismiriskeinä, kyberuhkina ja humanitaarisina kriiseinä.

Pakolaiskriisit, konfliktit ja pandemiat maksavat enemmän kuin niiden ehkäisy. Taloudellisesti on vastuullista hoitaa riskejä ajoissa, eikä sammutella tulipaloja kalliilla.

Kehitysrahoituksesta vetäytyminen tekee maailmasta arvaamattomamman

Köyhyyttä Suomessa ei vähennetä lisäämällä köyhyyttä muualla.
Suomi saa kehitysyhteistyöstä vipuvaikutusta, jota ei voi mitata rahassa. Luottamukselle, uskottavuudelle ja vaikutusvallalle on mahdotonta laittaa hintalappua.

Vetäytyminen kehitysrahoituksesta ei tee maailmasta turvallisempaa vaan arvaamattomamman.

Läntisten avunantajien vetäytymisellä on vaikutusta myös siihen, mitä rahoitetaan.
Pandemian jälkeen demokratian taantuminen on kiihtynyt, ihmisoikeuksia vastustavat liikkeet ovat vahvistuneet ja kansalaisyhteiskunnan tila on kaventunut.

Nämä muutokset vaikuttavat myös Suomen turvallisuuteen. Siksi Suomen tulee myös kehitysyhteistyöllään edelleen vahvistaa ihmisoikeuksien toteutumista ja vähentää köyhyyttä.

Tämän rinnalla Suomen kannattaa edistää nykyistä aktiivisemmin kaupallista yhteistyötä globaalin etelän nopeasti kasvavien talouksien kanssa.

Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran toiminnanjohtaja