Puheenvuoro: Pölyjen pölläytys ei ole vaarallista

Naispapit. Avioero ja uusi liitto. Maahanmuuttajat. Lävistykset ja tatuoinnit. Tasa-arvoinen avioliittolaki. Värjätty tukka. Homot. Translaki. Eutanasia. Kaikki asioita, jotka aiheuttavat seurakunnissa ja seurakuntalaisissa eriäviä mielipiteitä. Listaa voisi jatkaa.

Kirkon jäsenmäärä vähenee vuosi vuodelta, kirkko ei tunnu ihmisille enää tärkeältä. Miksi välittää kirkosta, jos tuntuu, ettei se välitä takaisin? Jotkut kokevat, että märkää rättiä tulee kasvoille vuodesta toiseen, erityisesti avioliittoon vihkimiseen liittyvissä asioissa.

Jos kirkko haluaisi aidosti olla heikomman puolella, esimerkiksi tasa-arvoista avioliittoa ei tarvitsisi miettiä, vaan papit saisivat vihkiä sateenkaaripareja ilman pelkoa siitä, että siitä syntyisi valituksia tai maalitusta. Vihkimisestä tulisi omantunnon kysymys – sallinko rakkauden kaikille pareille? Liberaalit kirkon työntekijät painavat katseitaan maata kohti. Heistä varmaan tuntuu vaikealta, että heidän rakkaudellinen – tai ihan vaan tasa-arvoinen – otteensa syrjittyjä ihmisryhmiä kohtaan jää vanhoillisten asenteiden alle. On raskasta, jos katsoo yksin toiseen suuntaan.

Raamatussa kerrotaan monet kerrat, kuinka Jeesus kulki niiden kanssa, joita muut syrjivät ja työnsivät pois. Tässä ajassa Jeesus olisi varmaan mukana Pride-kulkueissa. Netissä pyörii meemejä, joissa Jeesus sanoo vapaasti suomennettuna ”Olinko epäselvä? Sanoin, että rakastakaa KAIKKIA.” Se näyttää olevan meille ihmisille vaikeaa, tiedän sen omastakin kokemuksesta.

Joten sinä, josta tuntuu, että seurakunnan ovet ovat liian ahtaat: toivon sinulle hyväksyvää katsetta, kauniita sanoja, turvaa ja kestävää pölyhuiskaa. Täällä on meitäkin, jotka pitävät ovea auki juuri sinulle.

Minua on pyydetty tänä vuonna useamman kerran ”pölläyttämään pölyjä.” Mielelläni voin sen tehdä, olenhan tehnyt sitä jo monta vuotta muutenkin. Seurakunnassa, sukulaisen kahvipöydässä, koulussa tai ihan vaan baarin vessajonossa.

Joskus se on vaikeaa, mutta vielä vaikeampaa on kuunnella, kun joku puhuu jostakin ihmisryhmästä – usein vähemmistöön kuuluvista – rumasti tai vanhoilla termeillä. Siinä ei ole mitään vaarallista tai radikaalia, jos haluaa avartaa mielikuvia, esitellä erilaisia ihmisiä ja sanoo, mitä ajattelee. Merkitystä on sillä, miten sen tekee. Ja me sateenkaari-ihmiset kun emme ole menossa mihinkään, joten muilla voisi olla aika sopeutua tai ainakin käyttäytyä meitä kohtaan vähintään neutraalisti.

Joten sinä, josta tuntuu, että seurakunnan ovet ovat liian ahtaat: toivon sinulle hyväksyvää katsetta, kauniita sanoja, turvaa ja kestävää pölyhuiskaa. Täällä on meitäkin, jotka pitävät ovea auki juuri sinulle.

Kuulun kirkkoon esimerkiksi siksi, etten halua enkä aio luovuttaa. Haluan koettaa antaa takaisin siitä hyvästä, jota olen seurakunnan työntekijöiltä saanut. Minun ja meidän pitää vaan jatkaa huiskimista ja taistelua tasa-arvosta. Asiat muuttuvat hitaasti, ja se väsyttää, mutta entä jos kukaan ei yritä?

Oulu Pride

• Pride on mielenosoitus ja juhla, joka puolustaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhtäläisiä oikeuksia.
• Viikkoa vietetään 31.7.–6.8.
• Oulun tuomiokirkkoseurakunta on Oulu Priden virallinen yhteistyökumppani.
• Oulun tuomiokirkossa vietetään sateenkaarimessua torstaina 3.8. klo 18-19.
• Pride-kulkueen kokoontuminen alkaa Kuusisaaren tapahtumapuistossa lauantaina 5.8. klo 12.

Kirjoittaja on maailmaa sydämellään tutkiva journalisti ja ihminen