Kolumni: Riparin sitkeä sydän
”Usein vanhemmat ajattelevat, että nuoret pärjäävät itsenäisesti ja osaavat hoitaa asiansa, vaikka tukea ja huomiota edelleen tarvitaan”, pohtii Hannaleena Enbuska.
Kesä on rippikoulujen sesonkiaikaa. Vaikka muuten maailma tuntuu muuttuvan nopeasti, rippikoulujen suosio säilyy. Tänä vuonna Oulun alueelta noin 85 % ikäryhmästä käy rippikoulun.
Rippikoulu kokoaa nuoret vuoden ajan säännöllisesti yhteen, ensin yksittäisten tapaamisten aikana ja lopuksi tiiviimmän opetusjakson tai rippileirin muodossa. Erityisesti rippileirit antavat mahdollisuuden irrottautua turvallisesti kodin piiristä. Kaikki tämä huipentuu konfirmaatioon, jolloin nuoresta tulee kirkon täysivaltainen jäsen.
Rippikoulun suosion salaisuus on hyvin moninainen ja nuorilta kysyttäessä kaverit ja rippijuhlat lahjoineen tulevat varmasti monelle ensimmäisenä mieleen. Siinä on kuitenkin myös jotain syvempää, joka kannattelee suosiota vuodesta toiseen.
Rippikouluikäiset ovat usein juuri siinä pahimmassa tai parhaimmassa murrosiässä. He eivät koe olevansa enää lapsia, mutta eivät aikuisiakaan. Sosiaaliset, psyykkiset ja fyysiset muutokset ovat suuria ja usein nuoria vaivaa hämmennys omasta itsestään. Kuten myös heidän vanhempiaan.
Usein vanhemmat ajattelevat, että nuoret pärjäävät itsenäisesti ja osaavat hoitaa asiansa, vaikka tukea ja huomiota edelleen tarvitaan. Nuori ei useinkaan sitä myönnä, vaan käyttäytyy päinvastoin.
Viime kesänä esikoiseni kävi rippileirin. Leiri oli onnistunut ja konfirmaatio oli herkkä tilaisuus. Kirkossa istuessani ajattelin, että kaikki nämä ihmiset ovat nuoria varten. Nuoret ovat pääosassa, hiukan hämmentyneinä, mutta valmiina elämään.
Kun nuoret lähtivät alttarilta kävelemään kohti ulko-ovea, koko kirkko taputti heille seisaaltaan. Vaikka se varmasti oli joidenkin nuorten mielestä ’cringeä’ (noloa), kasvoilla paistoi myös tyytyväisyys kaikesta huomiosta.
Rippileirillä oli usein laulettu Juha Tapion laulua Sitkeä sydän. Laulu kertoo elämästä ja ihmisistä, arvokkaista asioista. Erityisesti kertosäkeen sanat koskettavat ja rohkaisevat: Sinussa on valo, sinussa on yö. Sinulla on sitkeä sydän, joka lyö.
Kirjoittaja on oululainen opettaja ja kirkkovaltuutettu
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.