Eeva Pouke: Lähetys pitää kirkon elävänä

On, sanottu että lähetysmummoja riittää aina. On uskottu, että aina on niitä vanhoja naisia, jotka pitävät lähetyksen asiaa esillä. Oma usko on siivittänyt ajatusta, että hyvä sanoma on vietävä eteenpäin. On ollut ymmärrys kirkon perustehtävästä.

Kirkko on elävä kirkko niin kauan, kun sillä on lähetysnäky. Kaiken hyvän tekemisen keskellä kirkko tarvitsee perusnäyn tarkistamista, miksi se on olemassa.

Osmo Tiililä on sanonut, että kirkko on olemassa siksi, että täällä kuollaan. Hän muistutti, että kirkko on olemassa siksi, että kuoleman jälkeen ihminen joutuu Jumalan eteen ja tuomiolle. Kirkko osoittaa tien armoon ja pelastukseen suuren elämän- ja kuolemanratkaisun edessä. Kirkko on, että eläisimme tässä ajassa ja iankaikkisuudessa. Että elämämme ei olisi tyhjä kaunis kuori vaan täyttä elämää koko sen rikkaudessa ja että iäti elävä sielumme eläisi iankaikkisuudessa Jumalan luona.

Mutta riittääkö lähetysmummuja tulevaisuudessa? Kuka pitää seurakunnassa lähetyksen asiaa yllä? Kirkko on elävä kirkko niin kauan, kun sillä on lähetysnäky. Jos se unohtaa sen, se on kuin kuollut meri: ottaa kyllä Jumalan hyvyyttä vastaan, muttei anna eteenpäin ja muuttuu näin itse suolaiseksi, eikä tuota elämää ympärilleen.

Sen sijaan, jos kirkko suostuu olemaan Jumalan käytössä ja vie hyvää sanomaa eteenpäin se on elävä järvi, jonka läheisyyteen pyritään, joka tarjoaa elämää, ja on elävä itsekin. Kun kirkon itseymmärrys nousee Kristuksesta, siitä perustuksesta, jolla se seisoo, se pyrkii kaikkialla edistämään evankeliumin eteenpäin menemistä. Se on Herramme Jeesuksen antama käsky.

Työssä me toteutamme esimiestemme toiveita. Emmekö siis toteuttaisi Herramme käskyä, joka on enemmän kuin vieno toive? Sillä aina siellä missä evankeliumi saavuttaa ihmiset, se muuttaa heitä näkemään ympärilleen ja vaikuttamaan yhteistä hyvää.  Pois pelkästä omasta hyvästä toisen hyväksi. Näin voivat todistaa lukemattomat lähetit.

Piispamme ovat antaneet ohjeistuksen lähetyskannatuksen lisäämisestä, mikä on hyvä asia ja olkoon se suunta seurakunnissa. Lähetysrakkaus ei kuitenkaan synny käskien, vaan se syntyy, kun Jeesus saa koskettaa meidän sydämiämme. Rakkaus laittaa meidät liikkeelle. Hänestä me todistamme, hänestä, joka on ensin rakastanut meitä. Seurakunnalla on siis tehtävä olla Jeesuksen todistaja täällä Oulussa ja samalla edistää sitä, että hyvä sanoma menee eteenpäin.

Eeva Pouke

Karjasillan seurakunta, Toimivat seurakuntalaiset