Hannele Hansen-Haug: Kirkko kuuluu myös etsijöille

Etsijänä ehdokkaaksi

Ilmoittauduin seurakuntavaalien ehdokkaaksi aivan viime hetkellä, enkä ehtinyt silloin pohtia päätöstäni kovin syvällisesti. Myöhemmin olen kysynyt itseltäni, voinko olla ehdokkaana, vaikka en ole sanan varsinaisessa merkityksessä ”uskossa”. Minulla on kristillinen arvomaailma, mutta käyn kirkossa harvakseltaan ja osallistun seurakunnan tilaisuuksiin vain silloin tällöin.

Yhteisöllisyys on seurakunnan voima

Seurakunta on silti kulkenut mukanani monin tavoin. Ylikiimingissä olen osallistunut Piispankamarin toimintaan. Se on matalan kynnyksen kohtaamispaikka, jossa kahvitellaan ja keskustellaan sekä tuetaan lähetys- ja diakoniatyötä. Piispankamarissa minua puhuttelee erityisesti yhteisöllisyys. Toivon seurakuntaan lisää samanlaisia paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata ja toimia yhdessä. Haluan edistää yhteisöllisyyttä ja kannustaa ylikiiminkiläisiä osallistumaan seurakunnan toimintaan.

Kokemus, joka jäi mieleen

Elämässäni on ollut hetkiä, jolloin olen kokenut jotakin itseäni suurempaa ja vaikeasti selitettävää. Yksi tällainen hetki oli vuonna 1999 Ylikiimingin ja Kuhmon seurakuntien järjestämällä lastenleirillä Tiiksassa, jossa toimin tulkkina. Leirin päätöstilaisuudesta ovat jääneet mieleeni vanhat suomea puhuvat mummot, lasten ilo ja suoraan sydämestä raikuneet virret. Lopuksi pastori Ari Huotari ja leirin vetäjät siunasivat osallistujat. Silloin tunsin, että jokin suurempi voima oli läsnä.

Kirkko kuuluu myös etsijöille
Uskon korkeampaan voimaan ja suojeluun, mutta ehkä olen ennen kaikkea etsijä. Raamatun sanat puhuttelevat minua: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7–8)

Ajattelen, että kirkko kuuluu kaikille — myös meille etsijöille.

Hannele Hansen-Haug
Kiimingin seurakunta, Elävä seurakunta – lähellä ihmistä