Jukka Kolmonen: Äänestäminen on osallistumista

Jumalanpalveluksiin osallistuu jäsenistöön nähden hyvin pieni osa. Sunnuntain messu on seurakuntaelämän päätapahtuma, johon soisi seurakuntalaisten sankoin joukoin osallistuvan.

Näin ei kuitenkaan ole.

Nyt seurakuntavaalien lähestyessä voi jäsen osallistua äänestämällä. Se on tärkeää osallistumista.

Mitä sitten nämä luottamushenkilöt tekevät, jotka seurakunnan päättäjiksi valitaan? Heidän keskeisimpinä tehtävinään on määrittää seurakunnan tavoitteet, suunnan ja pitkän aikavälin strategian, mitä kirkko on.

Toinen tärkeä tehtävä on päättää talousarviosta, määrärahoista, kirkollisverosta sekä investoinneista.

Erittäin tärkeä tehtävä luottamushenkilöillä on osallistua työntekijöiden valintoihin.

Lisäksi he tuovat seurakuntalaisten näkemykset ja tarpeet mukaan päätöksentekoon sekä edistävät avointa viestintää. Jumalanpalveluselämän, diakonian ja kasvatuksen edistäminen on luottamushenkilöiden tehtävää.

Ei ole siis lainkaan merkityksetöntä puuhaa.

Toimin eläkkeelle jäämiseen saakka seurakuntapappina Tuiran seurakunnassa. Minulle on jäänyt mukavat muistot tuosta ajasta. Siellä oli hyvä tehdä papin työtä.

Samalla kuitenkin näki myös kehityskohteita. Sopivista juhlatiloista vaikutti olevan krooninen puute. Tapana on ollut vartata tilat koko päiväksi, vaikkapa ristiäisiin.

Kastetoimitus kestää kaikkineen enintään kaksi tuntia. Mikäli tila varattaisiin tuntia ennen toimitusta ja annettaisiin tunti aikaa siivota jälkensä toimituksen jälkeen, voitaisiin samassa tilassa järjestää kaksi tilaisuutta päivässä. Tämä helpottaisi tilapuutteita.

Intiön kappeliin tehtiin mittava remontti ja saatiin kipeästi kaivattu toinen krematoriouuni. Hautaustoimilaissa kehotetaan vainaja hautaamaan tai tuhkaamaan ilman aiheetonta viivytystä.

Suosituksena on toimittaa hautaus 2-4 viikon kuluessa. Silti siunaustilaisuus hyvin usein siirtyy vähintään kuukauden päähän. Pitkäaikainen vainajien säilytys aiheuttaa säilytystilojen täyttymistä.

Tilapuutteeseen vuokrataan kylmäkontteja, joihin vainajia laitetaan. Mielestäni kylmäkontit eivät ole kunnioittavin tapa vainajien säilyttämiseen.

Omaisten kohtaaminen vaatii hienotunteisuutta. Läheisen menettänyt on hyvin haavoittuvassa asemassa. Hyvää asiakaspalvelua ei ole suostua minkälaisiin toiveisiin tahansa, vaan omaisille on kerrottava toimintatavat ja -mahdollisuudet.

Siunauksista sopiminen mielestäni kuuluisi seurakunnan ja omaisten yhdessä suunnitellen. Teologian opiskelussa jäi mieleen erään teologin Osmo A. Tiililän kolkolta kuulostava toteamus: Kirkko on siksi, että täällä kuollaan.

Asiaa syvällisemmin pohtiessani päädyin samaan lopputulokseen. Sen vuoksi ei ole lainkaan yhdentekevää, miten omaiset kohdataan ja siunaustilaisuus hoidetaan.

Papit, kanttorit ja suntiot ovat avainasemassa edustamassa seurakuntaa. Monelle kirkossa tai kappelissa käynti on rajoittunut vuosikymmeniksi vain jonkun läheisen hautajaisiin.

Edellä kuvattu on kirkon operatiivista toimintaa ja luottamushenkilöt valitaan strategian kehittämiseen.

Kuitenkin luottamushenkilöiden on hyvä tuntea myös käytännön toiminta ja olla rohkaisemassa kirkon työntekijöitä heidän arvokkaaseen työhönsä, sekä olla mahdollistajina.

Jukka Kolmonen

Tuiran seurakunta, Kristillisten perusarvojen puolesta