Kim Nikula: Kirkon paikka on keskellä kylää, ja sen katto on korkealla

Nykypäivän yhteiskunta menee huimaa vauhtia eteenpäin, ja välillä sen suuntaa on vaikea ennustaa. Ihmisillä on kiire, ja he kommunikoivat kaiken maailman tableteilla sekä härpäkkeillä. Kaukana ovat ajat, jolloin naapuriin mentiin kahville kyselemään kuulumisia. Miten naapuri pärjää?

Vaikuttaa siltä, että ihmisten toiminta on muuttunut lyhytjännitteiseksi ja mukailee niin sanottua somekulttuuria. Viestiä tulee jokaisesta tuutista, ja niihin pitää välittömästi reagoida peukulla tai sydänemojilla.

Ovatko some ja tekoäly korvanneet ihmisen ja vieneet lähimmäisenrakkauden sekä toisten kunnioittamisen uudelle aikakaudelle? Tietokoneen ruudulle on helppo huutaa ja loukata toista, koska kirjoittaja ei kohtaa ihmistä. Kyyneleitä tai surua ei voi aistia ruudun takaa.

Arkipäivän kiireiden keskellä ei ole aikaa pohtia yhteiskunnan, miksei myös kirkon, moniulotteisia kysymyksiä. Somessa asiat pitää selvittää kymmenessä sekunnissa, koska muuten seuraaja ei jaksa perehtyä asiaan tai viestiin. Viesti svaipataan eli pyyhkäistään sivuun, ja lukija siirtyy seuraavaan viestiin.

Miten someviestissä voi kymmenessä sekunnissa selittää, mitä kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä tarkoitetaan sillä, että kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan tunnustuskirjojen periaatetta ja että kirkon oppia on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan? Se on lähes mahdoton tehtävä.

Jos moniulotteiset asiat yksinkertaistetaan tai esitetään vailla totuutta, keskustelu köyhtyy, muuttuu yksipuoliseksi ja lisää vastakkainasettelua. Yhteiskunnassa on tilausta hengellisille paikoille, joissa asioita saa miettiä rauhassa ja joissa ihminen kohdataan kasvokkain.

Someaikakaudella kirkolla on entistä tärkeämpi rooli yhteiskunnassa: kirkko ei svaippaa ihmistä. Kirkko kuuntelee, kohtaa ja kantaa silloinkin, kun vastauksia ei löydy kymmenessä sekunnissa.

Kirkon ovet ovat auki kaikille, ja sen katto on korkealla, koska kirkon sisälle mahtuu koko kylä. Kirkossa on myös tilaa heille, joiden näkemykset poikkeavat toisen ihmisen käsityksistä – kirkko yhdistää, ei hajota.

Kirkko ei kilpaile somen vauhdilla vaan toimii sen vastapainona. Kirkossa on aikaa, läsnäoloa, uskoa ja hengellisyyttä, ja siellä lähimmäistä rakastetaan sellaisena kuin hän on. Meillä jokaisella seurakunnan jäsenellä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, että kirkko sijaitsee jatkossakin keskellä kylää ja sen torni näkyy koko pitäjään.

KIM NIKULA