Marika Raappana: Mihin sinä turvaat?

Iltarukous äidin kanssa, päiväkerho, kokkikerho, kymppileiri, rippikoulu, siinä se sivussa kulkee. Seurakunta. Ajattelematta, tottumuksestakin. Se vain on. Opiskelut ja ”iltajuoksut”, Uuden elämän edessä. Häät ja ristiäiset. Siinä se rinnalla on, ajattelematta ja tottumuksestakin. Seurakunta.

Sitten tapahtuu se pahin. Yllättävä tragedia ja valtava menetys. Ensin oven takana on poliisi ja seuraavana päivänä koulu tuo muistamiset ja mukana on pappi. Seurakunta järjestää koulun kanssa muistotilaisuutta. Koet, että oletkin omassa elämässäsi matkustajan paikalla.

Siinä, keskellä pahinta kriisiä muistat, että kun kaikki järkkyy ja mikään ei ole enää kuin ennen, voit laittaa kätesi ristiin ja rukoilla. Ei sitä siinä oikein tiedä edes, että miksi. Ehkä siksi, että se on jotain pysyvää. Jotain, joka on aina ollut ja on aina oleva.

Elämä jatkuu, sanotaan. Niinhän se tekee, mutta kaikesta jää jokin jälki. Tästä jäljestä on jo kaksi vuosikymmentä mutta sen tiedän vieläkin, että seurakunta on aina lähelläsi, vaikka itse ajautuisit siitä kauas.

Olen ehdokkaana ensimmäistä kertaa seurakuntavaaleissa, koska haluan antaa oman panokseni seurakuntatyölle. Haluan, että tämä sama työ jatkuu niin, että jokainen oman elämänsä vaikeimmassa paikassa tietää mihin voi turvata.

Marika Raappana
Karjasillan seurakunta, Elävä Seurakunta – Lähellä Ihmistä