Nyt on hyvä ajankohta kokeilla villiruokaa

Takapihalta, niityiltä, joutomailta pellonpientareilta ja lähimetsästä voi löytää luksusta lautaselle.

||

Takapihan rikkaruohoja ei kannata ylenkatsoa. Esimerkiksi nokkosmuhennos on ihana alkukesän herkku, sanoo tyrnäväläinen Marika Laurila, jolle luonnonkasvit ovat tuttu ruoanlaiton raaka-aine.

Alkukesän päivät ovat otollinen ajankohta katsella omaa pihapiiriä ja lähimaastoa aarteiden toivossa.

 

Villiyrttien makuihin voi totutella pikkuhiljaa.

 

Luonnossa kasvavia kasveja voi käyttää monin tavoin.

–  Kesäaikaan käytän tietysti tuoreita villiyrttejä, mutta lisäksi kuivaan ja pakastan niitä, Marika Laurila kertoo.

Näillä korkeuksilla villiyrttikausi on parhaimmillaan kesäkuussa. Villiyrtteihin tutustuminen kannattaa aloittaa helposti löytyvillä ja miedon makusilla kasveilla.

 

 

–  Voikukka, maitohorsma, nokkonen. Tämä on sellainen helppo ja turvallinen kolmikko, joilla voi aloittaa villiyrttikokeilut.

Hän tekee usein villiyrttihakkelusta: silppuaa yrtit, laittaa lorauksen oliiviöljyä, tilkkasen viinietikkaa, ripauksen suolaa, hiukan sitruksen mehua sekä vähän hunajaa.

– Tätä ihanaa hakkelusta voi syödä sellaisenaan vaikka voileivän päällä, Laurila vinkkaa.

Hakkelukseen sopivat hyvin myös esimerkiksi siankärsämö ja koiranputki.

Laurila korostaa, että kerätä kannattaa vain kasveja, jotka varmasti tunnistaa. Esimerkiksi putkikasveissa on myös myrkyllisiä lajeja.

Villiyrttien makuun voi totutella myös sekoittamalla aluksi luonnossa kasvavia kasveja kaupasta ostettujen salaattiainesten sekaan.

– Villiyrtit ovat varsinaisia terveyspommeja. Niissä on paljon enemmän vitamiineja ja hivenaineita kuin kaupassa myytävissä ruukkuyrteissä ja salaateissa. Siksi ne ovat myös paljon voimakkaamman makuisia.

 

Esimerkiksi varhaiskaali, omena-  ja porkkanaraaste pyöristävät villiyrttien makua.

 

–  Jos maku tuntuu ensi alkuun liian voimakkaalta, villiyrttihakkelusta voi sekoittaa hienonnetun varhaiskaalin kaveriksi. Myös porkka- tai omenanaraaste pyöristää villiyrttihakkeluksen makua.

Kasvien maku vaihtelee myös kasvupaikasta riippuen. Kun Laurila hakee salaattitarpeita omasta pihapiiristä, hän yleensä maistelee ensin voikukanlehden kärkiä. Siten kitkerimmät voi jättää keräämättä.

Avoimin mielin liikkuessa voi villiyrttivalikoimaan löytää lisää mielenkiintoisia kasveja. Yksi Laurilan mukavista löydöistä on ollut puutarhojen parjattu maahumala.

– Se on pikantin makuinen, kiva mausteeksi.

Kuivaamalla saa monikäyttöistä viherjauhetta

 Laurila myös kuivaa kasveja talven varalle.

– Kuivatusta nokkosesta, voikukasta tai maitohorsmasta tehtyä viherjauhetta heitän sekaan joka puuroannokseen, Laurila sanoo.

Kasveja hän kuivaa isolla hyötykasvikuivurilla. Yhtä lailla kasveja voi kuivata levittämällä ne ohueksi kerrokseksi uunipellille ja jättämällä huoneenlämpöön, nostamalla lämminvesivaraajan päälle tai viemällä saunan mietoon jälkilämpöön.

Lämpötilan pitää kuitenkin olla hyvin mieto, alle 40 astetta, jotta kasvien ravintoarvot eivät heikkene.

Laurila kuivattaa ja varastoi kunkin yrttilajin erikseen. Hän yhdistelee ja hienontaa yrtit vasta myöhemmin ottaessaan niitä käyttöön.

–  Viherjauhe antaa mukavaa makua myös esimerkiksi keittoihin.

Villiyrtit säilyvät kuivassa ja pimeässä säilyttäen käyttökelpoisina parikin vuotta.

Villiyrttejä ruokaan kuin ruokaan – ja juomaksikin

Pakastettuja villiyrttejä on helppo käyttää ruoanlaitossa ja leivonnassa.

Esimerkiksi vuohenputken pieniä lehtiä Laurila ottaa pakkasesta pastan tai munakkaan sekaan.

Nokkonen kannattaa ennen pakastamista kiehauttaa pari minuuttia ja huuhtoa kylmällä vedellä. Näin liika nitraatti poistuu ja väri säilyy kirkkaana. Hienonnettua nokkosmassaa voi lisätä sitten vaikkapa lettu- tai sämpylätaikinaan ja siitä valmistuu myös herkullinen muhennos.

Joitakin luonnonkasveja voi lisäksi säilöä etikkaliemeen.

– Voikukan nuput etikkaliemessä ovat vallan mainion makuisia kapriksen korvaajia.

Villiyrttejä Laurila kertoo lisäävänsä melkeinpä ruokaan kuin ruokaan ympäri vuoden.

Kesän aikana hän kerää lisäksi ainekset yrttiteehen.

– Suosikkiyhdistelmäni on kuivatut mesiangervon kukinnot, hiostetut maitohorsman lehdet plus nokkonen. Myös puutarhassa kasvatettu piparminttu sopii hyvin yhteen miedoimpien luonnonyrttien kuten nokkosen kanssa.

Kuusenkerkkäsiirappia on  jääkaapissa oltava aina

 Yhtenä alkukesän herkkunaan Marika Laurila mainitsee kuusenkerkät.

– Napsin niitä suuhuni suoraan puusta. Lisäksi valmistan kuusenkerkistä siirappia.

Sitä voi Laurilan mukaan käyttää vähän siellä sun täällä: teen mausteena, salaattikastikkeen makeuttajana, leivonnassa tavallisen siirapin sijasta, kastikkeena jäätelössä tai vohveleissa… Kuusenkerkkäsiirappia voi sivellä myös lihan pinnalle makua antamaan.

– Viimeinen pullo viimevuotista omatekoista kuusenkerkkäsiirappia on nyt käytössä. Oikein jo odotan, että pääsen tekemään uutta. Kuusenkerkkäsiirappia on löydyttävä jääkaapista aina.

– Kuusenkerkkäsiirapin voi tehdä latomalla isoon lasipurkkiin kerroksittain sokeria ja kerkkiä ja antamalla niiden muhia muutama vuorokausi huoneenlämmössä aurinkoisella paikalla harsokannen alla. Mutta nopeammin ja isomman määrän saa kattilassa keittämällä.

Tänä vuonna kuusenkerkkien keruuseen taitaa päästä vasta kesäkuun puolivälin jälkeen, Laurila arvioi.

 

Kasvien kerääjä ei saa parturoida aluetta puhtaaksi

 

Jokamiehenoikeuksien perusteella kasvien kerääminen on sallittua muuallakin kuin omalla tontilla. Kenenkään kotirauhaa ei tietenkään saa häiritä eli keruuretkeä ei saa ulottaa aivan kenenkään toisen ihmisen pihapiiriin.

– Kasveja ei saa repiä maasta juurineen ja kerätessä on syytä muistaa myös kestävä keruutapa: yhdeltä ja samalta paikalta ei saa kerätä liikaa kasveja, Laurila sanoo.

– Ja muistetaan jättää mesikasveja myös pörriäisille.

Jokamiehenoikeudet antavat luvan kerätä ruohovartisia kasveja, mutta kuusen vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä haluavan pitää kysyä lupa keräämiseen maanomistajalta.

Villiyrttien keruuseen kannattaa lähteä kuivalla säällä.

Kasvit kannattaa pitää keruureissun ajan mahdollisimman ilmavasti. Jonkinlainen kori esimerkiksi on oikein hyvä apuri, muovipussi sen sijaan vihoviimeinen. Muovipussissa kasvit alkavat käydä: niiden entsyymitoiminta käynnistyy ja alkaa pilata kasviainesta.

 

– Jos haen villiyrttejä omasta pihasta ja suunnitelmissa on tehdä  niistä salaatti tai käyttää niitä ruoanlaitossa saman tien, kerään usein kasvit suoraan siivilään, missä ne on näppärä heti huuhtoa ennen käyttöä.

– Osan huuhdotuista kasveista voi laittaa muovirasiassa jääkaappiin, missä ne säilyvät ihan hyvin päivän-pari.

Jos luonnonkasveja aikoo kuivata, jatkokäsittely on syytä tehdä mahdollisimman pian kasvien keräämisen jälkeen.

Kurssilta saa oppia kasvien tunnistamiseen

Kasvioppaista voi olla apua, mutta Laurila suosittaa käymään villiyrttikursseilla. Hyviä koulutuksia on hänen mukaansa paljon myös etäkoulutuksina. Osa kursseista on vieläpä maksuttomia.

– Kun kasveja oppii tunteman, niitä oppii myös käyttämään.

Laurilalle kipinä villiyrttien käyttöön on lapsuuden peruja. Vanhemmat olivat kovia marjastamaan ja sienestämään ja kodin pihapiirissä Pulkkilassa kerättiin syötäväksi muun muassa nokkosta.

Hän on käynyt aikuisena keruutuotetarkastajan koulutuksen. Se on luonnontuotealan erikoisammattitutkinto, jonka aikana oppii monipuolisesti hyödyntämään villiyrttejä.

Vaikka kasveihin liittyvää osaamista on jo entuudestaan, Laurila on hakenut uusia ideoita vielä villiyrttikokkailukurssiltakin.

– Se innosti kokeilemaan uusia juttuja.

Villiyrtit kelpuutetaan nyt hienoihin ravintoloihinkin

 Takavuosikymmeninä luonnonkasveja kerättiin syötäväksi, kun ruoasta oli pulaa. Nyt hienoissa gourmet-ravintoloissa valmistetaan mielikuvituksellisia annoksia villiyrttejä hyödyntäen.

– Olisi hienoa, jos niitä opittaisiin pitämään arvossa myös ihan tavallisissa kotikeittiöissä. Luonnonkasveilla voi loihtia lautaselle arjen luksusta, Marika Laurila sanoo.

 

Reseptejä villiyrteistä

Tässä muutama resepti, joilla pääset alkuun.

Villiyrttiherkku

3-5 dl villiyrttisilppua (esim. voikukkaa, maitohorsmaa, vuohenputkea, mausteeksi hiukan maahumalaa)

2 isoa omenaa raasteena

3/4 dl oliiviöljyä

1/4 dl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

loraus kuusenkerkkäsiirappia tai hunajaa

ripaus suolaa

(Lähde: Marika Laurila)

Nokkos-smoothie

Noin 15 nuoren nokkosen latvaa tai vastaava määrä nokkosen lehtiä

2 kypsää banaania

4 dl maustamatonta jogurttia

Soseuta teho- tai sauvasekoittimella. Tarjoa kylmänä. Saat heti kylmän juoman, jos jäädytät etukäteen banaanit viipaleina pakastimessa. Koristeeksi voit ripotella halutessasi 2 rkl kurpitsansiemeniä. Makeutta tuo tarvittaessa 1-2 tl hunajaa.

(Lähde: Sydänliitto)

Kuusenkerkkäsiirappi

5-6 litraa kuusen vuosikasvaimia
1 kg sokeria
vettä

Huuhtele kuusenkerkät. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä yön yli. Keitä kerkkiä liotusvedessä noin 2 tuntia. Sekoita koko ajan pohjia myöten
ettei seos pala pohjaan. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. Lisää sokeri ja keitä seosta vielä 2 tuntia sekoittaen pohjia myöten. Purkita kuumennettuihin lasipurkkeihin.
(Lähde: Aaltonen, Arkko: Yrttiopas)

Kesätyöksi kuusenkerkkien keruu?

Kuusenkerkkien keruu voisi olla mukava kesätyö nuorelle.

Marika Laurila toimii Markkuun seudun kyläyhdistyksessä, joka on osaltaan levittänyt tietoa Metsäkeskuksen ja Oulun 4H-yhdistyksen Metsästä monituotebisnestä -hankkeesta. Siinä Oulun seudulle yritetään saada kuusenkerkän kerääjäverkosto. 4H-yhdistys toimii välittäjätahona, joka kouluttaa kerääjät, ostaa kuusenkerkät ja myy ne eteenpäin.

– Jatkojalostavat yritykset tarvitsevat raaka-ainetta suuria määriä, siksi keruuseen tarvitaan keruuta organisoiva taho. Kuusenkerkän vastaanottopisteitä perustetaan muun muassa Tyrnävälle ja Muhokselle, Laurila kertoo.

Kuusenkerkkien keruu ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen pitää kysyä lupa maanomistajalta.

Villiyrttejä ostavat monet ravintolat ja niillä on ostajia myös ulkomailla. Esimerkiksi pyöreälehtikihokkia ostetaan rohdosvalmisteiden raaka-aineeksi. Villiyrttejä jatkojalostetaan myös Suomessa.

Jonkinlaiseen käsitykseen luonnonkasvien markkinoista pääsee esimerkiksi aitoluonto.fi-sivustolta, missä myyjät ja ostajat voivat kohdata toisiaan.

Luonnontuotteiden myyminen on kerääjälle verovapaata tuloa.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää